Anna Pölkki: Kakkuja salaisesta puutarhasta
Anna Pölkki keksi ainutlaatuisen leivontakirjaidean: yhdistetään samoihin kansiin kakut ja kirjaklassikot. Syntyi teos Kakkuja salaisesta puutarhasta, joka sopii yhtä aikaa leipureille ja kirjojen ystäville.
Tunnistan itseni jo lukijalle tarkoitetusta esipuheesta, jossa Pölkki kirjoittaa: ”Ja aivan erityisesti kirjani on niille kaltaisilleni, joiden mielestä mikään ei vedä vertoja autuudelle saada nauttia ihanasta kirjasta herkullisen kakkupalan ja höyryävän teen kera. Mieluiten puutarhassa tai koivujen katveessa, jossa voi lojua riippumatossa tai viltillä, kurkistella sinitaivaalle ja uneksua valkoisista pilvistä.”
Pidän tavattomasti Pölkin tyylistä kirjoittaa. Pidän siitä, miten kirjan luvut rakentuvat. Jokaisesta romaanista nostetaan esiin jotakin merkityksellistä, ja lisäksi kerrotaan, millä tavalla teos on inspiroinut kakkua. Esimerkiksi Metsien kaukainen sini -kakun ruskea pohja viittaa puiden runkoihin, ja mustikka tuo täytteeseen metsän makua. Pensasmustikat kakun päällä taas ovat kuin kaukaisten metsien sineä, joka on Anni Swanin Pikkupappilassa-teoksesta tuttu ilmaus.
Metsien kaukainen sini tulee minulle aina mieleen, kun olen ajamassa kotikaupunkiini Jyväskylään. Jossain kohtaa, kun kaupunkiin ei ole enää pitkä matka, ehkä Joutsan–Toivakan seudulla, tie nousee mäen päälle, josta aukeaa näkymä metsäiseen horisonttiin. Puut näyttävät kaukaisuudessa sinisiltä, ja vaikka olen epäromanttisesti autossa, voin hetken ajan ihastella luonnon kauneutta.
Kakkukirja sisältää myös hyvin valittuja sitaatteja sekä Hauska tietää -tietolaatikoita, jotka sisältävät mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjailijoista. Teoksesta selviää esimerkiksi se, että Anni Swan ei ollut riemumielin hyppäämässä avioliittoon. Eino Leino ja Otto Manninen piirittivät tätä pitkään, kunnes 32-vuotias Swan päätyi lopulta avioitumaan jälkimmäisen kanssa.
Tunnelmat päiväkirjassa ennen häitä eivät olleet kovin innostuneet:
Ja sinä kaukainen unelmaprinssini, tyttöunelmieni kaunis satu, sinä häivyt pilventakaiseksi uneksi. Oma ystävä — katkerata tätä on tunnustaa — Sinua en koskaan löytänyt. Prinssejä on vain saduissa. Elämässä tapaamme miehiä ja alistumme.
Mutta joskus tuntuu kuin sitä ei voisi kestää.
Avioliitosta tuli kuitenkin onnellinen, ja vaikka molemmilla oli omat työhuoneensa, kirjailijapari saattoi myös kirjoittaa ”Oton itäkamarissa rinta rinnan, kirjoituspöydät vierekkäin”.
Anni Swanin lisäksi salaisen puutarhan kakkukirjassa ovat esillä esimerkiksi F. H. Burnett, L. M. Montgomery ja Louisa May Alcott. Jokainen luku tarjoaa mahdollisuuden kaihoisaan tunnelmointiin ja tulevista kakkuhetkistä haaveiluun. Kirja on erinomainen kokonaisuus, jonka kielestä nautin erityisesti. Kuvissa ja kakkujen koristeluissa on välillä nähtävissä harrastelijan kädenjälki, vaikka ne kauniita ovatkin.
Päädyin leipomaan ensimmäisenä Metsien kaukainen sini -kakun osittain sen yksinkertaisuuden vuoksi. Tarvitaan vain kaakaokakkupohja, täyte ja mustikkamehukostuke. Täytteeseen tulee tuorejuustoa, vispikermaa, tomusokeria ja mustikoita. Kakun voi koristella metsäisillä elementeillä, kuten kuusenkerkillä ja koivunlehdillä — minä tosin käytin sitruunamelissaa.
En ole varsinainen täytekakkuihminen, mikä tuli taas todistettua. Juusto- ja mutakakut ovat enemmän makuuni, ja Metsien kaukainen sini hurmaa enemmän sitaattina kuin kakkuna. Se ei missään nimessä ole reseptin vika, ja onneksi kirjassa on myös juustokakku- ja muita ohjeita. Teos innoitti myös lisäämään lukulistalle kirjoja, joita en ole ennen lukenut, kuten Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjan ja Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme -kauhukirjan.
Anna Pölkkiä voi seurata myös Instagramissa: @kirjojajakakkuja