Cabaret on vauhdikas ja koskettava
Willkommen, bienvenue, welcome! Kouvolan teatterin Cabaret-musikaali takaa yhden tai useamman korvamadon, vauhdikkaita tanssiesityksiä ja koko tunteiden kirjon pari tuntia kestävän näytöksen aikana.
Cabaret-musikaali on saanut alkujaan ensi-iltansa Broadwaylla 1960-luvulla, ja jotkut (kuten Helsingin Sanomien kriitikko) ovat saattaneet siihen jo täysin kyllästyä, mutta ensikertalainen nautti. Elämäniloinen 1930-luvun Berliini ja syntinen Kit Kat Club on tuotu lavalle hienosti.
Amerikkalainen kirjailija Clifford Bradshaw (Juha-Pekka Mikkola) asettuu asumaan Fräulein Schneiderin täysihoitolaan. Kirjoittamisesta ei kuitenkaan tahdo tulla mitään, kun hän tutustuu Kit Kat Clubin esiintyjään, Sally Bowlesiin (Terhi Suorlahti). Berliiniläiset juhlivat ja nauttivat elämästä, ja se näkyy musikaalin ensimmäisen puoliajan vauhdikkaissa laulu- ja tanssikohtauksissa, joissa valot, puvustus ja koreografia ilottelevat.
Hauskanpito alkaa kuitenkin saada synkkiä sävyjä. Ennen väliaikaa nähdään ensimmäinen hakaristi käsivarressa. Saksa alkaa muuttua, mutta kaikki eivät halua sitä uskoa. Sally haluaa jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin, sulkea silmänsä, olla välittämättä. Juutalainen hedelmäkauppias Herr Schultz (Veli-Matti Karén) kieltäytyy lähtemästä maasta: Miksi minä lähtisin, minähän olen saksalainen! Asenteet kovenevat ja mielipiteet muuttuvat: ystävät hylätään, kun selviää, että nämä ovat juutalaisia. Natsiaate hurmaa Kit Kat Clubin tanssijoitakin.
Raakuuksia nähdään vähän. Koskettavuus syntyy osin jälkiviisaudesta: katsojilla on päähenkilöitä enemmän tietoa. Me tiedämme, että herra Schultzin kannattaisi poistua maasta, ja me tiedämme, miten kaikki päättyy. Näytelmä loppuu siihen hetkeen, kun tuhokoneisto alkaa käynnistyä. Tavallaan se saa aikaan tunteen, että musikaali päättyy (turhankin) äkisti, mutta toisaalta annos häkeltyneisyyttä saa esityksen jäämään mieleen.
Muistiin jää myös mukaansa tempaava musiikki: nytkin päässä soivat Willkommen, Älä kerro äidille ja Kaks leidii. Joukkokohtaukset ovat täynnä energiaa, ja upeita ovat myös Sally Bowlesin ja seremoniamestarin (Karlo Haapiainen) soolot, joissa molempien äänet todella pääsevät oikeuksiinsa.
Willkommen, bienvenue, welcome. Im cabaret! Au cabaret! To cabaret!