Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Olen ollut kerran elämässäni epätoivoisen uupunut. Olin ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassani, kauppiksessa äikän ja amkissa viestinnän opena. Opetustunteja oli viikossa lähes 40, ja jokainen opettajana ikinä toiminut tietää, että se ei tarkoita neljänkymmenen tunnin työviikkoa vaan sitä, että opettaa joka päivä kahdeksan tuntia ja siihen päälle suunnittelee ja valmistelee tunnit, korjaa kokeet, tekstit ja opinnäytetyöt sekä hoitaa Wilma- ja sähköpostiliikenteen. Tunnollisena koiranomistajana hoidin myös lemmikit kunnolla, minkä seurauksena nukuin joka yö noin viisi tuntia. Pahimmillaan valmistelin tunteja vielä kolmelta yöllä, sitten nukuin hetken, kunnes kello herätti taas kuudelta. Joskus vain istuin lattialla ja itkin, mutta sitäkään ei voinut tehdä pitkään, koska itkeminen oli poissa työnteosta ja sitä myöten yöunista.

Se lukuvuosi oli yhtä helvettiä, ja mieluiten unohtaisin koko ajanjakson – missä olenkin aika hyvin onnistunut. Kun aloitin nykyisessä työpaikassani ja sain ensimmäisen jakson lukkarin käteeni, ymmärsin, että vau, tällaistakin opetustyö voi olla. Ehdin nukkua, ehdin viettää vapaa-aikaa, ehdin lukea.

Olen luonteeltani laiska, en ollenkaan perfektionisti, ja tykkään vapaa-ajastani. Luovin elämässä asenteella Asialliset hommat hoidetaan. Normaaleissa olosuhteissa en onnistu uuvuttamaan itseäni enkä siinä mielessä ihan pysty samastumaan Eeva Kolun teokseen Korkeintaan vähän väsynyt, jossa Kolu kertoo burnouteistaan, masennuksestaan ja nyky-yhteiskunnan vaatimuksista. Eeva Kolu on kuitenkin lempikirjoittajiani, ja olen seurannut hänen blogejaan ja kolumnejaan ties mistä bloggausaikakauden alkuhämäristä asti.

Kolun esikoiskirja tarjoaa blogista tuttuja teemoja ja oivalluksia. Sinä riität. Lopeta suorittaminen. Aika on arvokkainta, mitä meillä on, älä käytä sitä turhuuksiin. Lepää. Ota apua vastaan ja auta muita. Tapaa ihmisiä kasvokkain, älä vain somessa. Kolu kirjoittaa myös omista epävarmuuksistaan ja yksinäisyydestä.

Miellyttävästi muotoiltuja viisauksia, nautittavaa tekstiä.

Eeva Kolu on ihminen, jota voisi helposti kadehtia. Menestynyt vaikuttaja, kirjailija, maailmanmatkaaja, ihminen jolla on ystäviä, kutsuja ja juhlia. Teos kuitenkin muistuttaa siitä, miten kuka tahansa meistä voi tuntea riipaisevaa yksinäisyyttä, eikä ketään kannata kadehtia, koska ei voi tietää, mitä vaikeuksia kunkin elämässä on. Toisaalta teos tarjoaa myös taattua Kolu-inspiraatiota elämästä nauttimiseen ja itsestään huolehtimiseen.