George Orwell: Vuonna 1984
Katsohan, uudiskielen ainoa tarkoitus on ajatteluasteikon kaventaminen. Teemme lopulta ajatusrikoksen kirjaimellisesti mahdottomaksi, koska kielessä ei tule olemaan sanoja ilmaista sitä. Jokainen tarpeellinen käsite voidaan ilmaista täsmälleen yhdellä sanalla, jonka tarkoitus on tiukasti määritelty ja jonka kaikki sivumerkitykset on pyyhitty pois ja unohdettu.”
George Orwellin klassikossa Vuonna 1984 seurataan Winston Smithiä, joka on virkamies totalitaristisessa Oseanian valtiossa. Isoveli valvoo, ja Winstonin työnä on kirjoittaa historiaa uusiksi. Winston alkaa kuitenkin ihmetellä maata johtavan puolueen propagandaa, eikä Oseaniassa mikään ole vaarallisempaa kuin itsenäinen ajattelu.
Ajatuspoliisin valvoma maailma on taitavasti luotu, ja se kuvaa pelottavasti äärimmäistä diktatuuria ja valtaa: kukaan ei ole yksin edes kotonaan tai päänsä sisässä. Kyseenalaistaminen on kiellettyä, ja jos puolue sanoo, että 2 + 2 on 5, se on niin. Romaani ei tosin kovin selvästi kerro, kuka aivopesusta hyötyy, sillä Oseaniassa edes valtaapitävät eivät taida olla kovin tyytyväisiä elämäänsä. Oikeastaan vaikuttaa siltä, että järjestelmän tarkoitus on vain ylläpitää kurjuuden kierrettä.
Kirjan päähenkilö ei väkivaltafantasioineen ole kovin miellyttävä tyyppi, mutta siitä huolimatta asetun varovasti toisinajattelijan puolelle. Toivon vastarinnan toteutuvan, vaikka teos ei missään vaiheessa sorru mustavalkoiseen jakoon joko hyviin tai pahoihin ihmisiin. Pahiksia kirjassa on, mutta onko hyviksiä?
Kieli-ihmisenä kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten kielen valtaa kuvataan. Kun ei ole kieltä, ei ole mahdollisuutta ajatella ja kyseenalaistaa — tai vaikuttaa.
”Se mitä viime kädessä toivottiin oli, että puhe voitaisiin tuottaa yksistään kurkunpään avulla, ylempien aivokeskusten sekaantumatta asiaan lainkaan. Tämä tavoite ilmaistiin suoraan uudiskielen sanalla ankkapuhe, joka tarkoitti ’kaakattaa kuin ankka’. Mikäli kaakatetut mielipiteet olivat puhdasoppisia, niistä seurasi vain kehuja ja kiitoksia, ja kun Times kuvasi erästä puolueen puhujaa tuplaplushyväksi ankkapuhujaksi, se oli mitä hienoin ja arvokkain kohteliaisuus.”
Oletko sinä lukenut Orwellia?