Leo Stranius: Tehokkuuden taika — hyvin käytettyä aikaa vai suorittamista?
Leo Stranius aiheutti myrskyn Helsingin Sanomien kommenttikenttään kertoessaan, miten saa oman aikansa käytettyä tehokkaasti. Straniuksen viikkoon mahtuu töitä, politiikkaa, perhe-elämää, urheilua ja itsensä kehittämistä, ja tämä onnistuu, kun aikatauluttaa elämänsä tarkasti. Hän esimerkiksi tekee pohjetreenin hampaita pestessään ja kuuntelee äänikirjoja tuplanopeudella, mikä on johtanut 370 kirjan vuosisaldoon.
Moinen tehokkuus sai kommentoijat suunniltaan. Moni suhtautui Straniukseen säälivästi tai epäilevästi: tällä menolla mies palaa loppuun. Elämää ei pidä suorittaa, siitä pitää nauttia! Moni ei myöskään tuntunut ymmärtävän, että Stranius ei vaadi samanlaista elämäntapaa muilta.
Kuuntelin Straniuksen teoksen Tehokkuuden taika — näin voit elää enemmän, eikä mikään tekstistä henkinyt ylisuorittamista tai burnoutia. Mies ei kehota nukkumaan viittä tuntia yössä ja työskentelemään viittätoista. Päinvastoin: mahtavaa, miten paljon miehellä on aikaa tärkeille asioille, kuten vaimolle ja harrastuksille! Veikkaan, että kaikki kärkkäät kommentoijat eivät voi sanoa samaa.
Hesarin ärhäköitä mielipiteitä lukiessani ihmettelin, eikö voi antaa toisen toimia tämän parhaaksi katsomalla tavalla: miten se on keneltäkään pois? Emmi Nuorgamkin otti kolumnissaan kantaa: askelkyykkyjen sijaan hän suosittelee aamuloikoilua rakastajan lakanoissa.
Tässä kohtaa huomasin, että minussakin elää pieni kommenttipalstalainen: vaikkei Nuorgamin polygaaminen elämä hetkauta omaani mitenkään, alkoi ärsyttää. Ai että töiden, koiranhoidon, pari- ja ystävyyssuhteiden huollon ja kotitöiden jälkeen — kun vihdoin saan omaa aikaa — minun pitäisi vielä ylläpitää suhdetta johonkin rakastajaan?! Sen sijaan, että uppoutuisin kirjaan ihan ikiomissa lakanoissa? Kuulostaa väsyttävältä.
Näistä kahdesta kirjoittajasta kuuntelen mieluummin Straniusta. Hän ei välttämättä ole keksinyt pyörää uudelleen, sillä monet (myös minä) toteuttavat hänen ajatuksiaan jo nyt: kuuntelevat äänikirjaa ruokaa laittaessaan, osallistuvat Teams-kokoukseen ja tekevät samalla lenkin, jumppaavat telkkarin äärellä. Straniuksen kirja inspiroi kuitenkin miettimään ajankäyttöä vielä tarkemmin. Mitä täysin turhaa voisin jättää pois? Voisinko kyykätä hampaita harjatessa ja nousta seisomaan varpaille puheluita soittaessa, jos päivään ei saa ympättyä kokonaista treeniä?
Tehokkuuden taika ei ole hassumpi elämäntaito-opas. Jos on allerginen sanalle tehokas, voi kuvitella kirjan nimeksi vaikkapa Enemmän laatuaikaa itselle.