Ihan tavallinen hyvä päivä – asioita, joista tunnen kiitollisuutta

Somesta muiden kesäpuuhia seuratessa on taas iskenyt pahimmanlaatuinen FOMO. Miksi en ole reilaamassa Euroopassa? Miksi en ole joogaretriitillä Portugalissa? Kahden kuun takainen Tallinnan-matka tuntuu muinaishistorialta, ja fiilikset ovat hieman apeat.

Koska reissaaminen ei juuri nyt ole mahdollista, on hyvä ravistella itseään todellisuuteen. Haloo, nainen, elät unelmaasi just nyt! Vuosikausia haaveilit omakotitalosta maalla, ja nyt sinulla on sellainen. Nauti siitä!

Päätin kiinnittää huomiota siihen, mikä kotopuolessa on ihanaa, ja päivän päätteeksi olo oli paljon parempi. (Matkasuunnitelmia tehdään silti.)

Yrttiteetä oman penkin sitruunamelissoista, aamiainen kirjan kera. Puutarha kukkii. Boysenmarjoja tulossa runsaasti, pensasmustikkaakin ensimmäistä kertaa.

Aamutreeni omassa pihassa: juoksua, leuanvetoa ja tankoliikkeitä. Ei olisi kiva kerrostalon pihapiirissä jumpata.

Vähän kotoa tuulettumaan, jotta lomapäivät eivät toistuisi ihan samanlaisina. Foinikialainen juoni -elokuva oli ihan ok, parempaa oli leffassa käymisen tunnelma ja irtokarkit.

Kylänraittia lenkille, maalaismaiseman ihastelua. Näkymä muuttuu vuodenajan mukaan, mutta aina se on ihana. Tällä hetkellä pellot viheriöivät, vieraslaji lupiini loistaa pientareella. (Olen tehnyt niistä kukkakimppuja.)

Illalla sängyssä mainion Your Friends & Neighbours -sarjan katsomista. Kiinnostava juoni sekä komea ja karismaattinen Don Drap… ei kun Jon Hamm. Postailen ohjelmasta varmasti myöhemmin.

Huomaan, että somepaasto voisi tehdä ihan hyvää. Kun kääntää katseen omaan elämäänsä eikä siihen, mitä muut tekevät, osaa taas olla kiitollinen siitä, mitä on. Ja aika hyvä tavallinen keskiviikko minulla olikin!

P. S. Parin päivän päästä elämäämme tulee isoja mullistuksia, kun meille tulee rescuekoira Romaniasta. Varaudumme pahimpaan mutta toivomme parasta – mitä tahansa voi olla edessä!