Laura Arffman ja Lotta Hintsa: Elämäni vuoret
Missä vuorikiipeilykirja, siellä minä, sillä jokin tuossa normaaliarjesta täysin poikkeavassa elämäntavassa kiehtoo. Laura Arffmanin ja Lotta Hintsan teos Elämäni vuoret kertoo Lotan kiipeilymatkasta Pakistaniin, jossa kohteena on kaksi yli 8 000-metristä vuorta. Äänikirjaa elävöittävät Lotan omat reissussa nauhoitetut audiopäiväkirjamerkinnät, joihin on vangittu kiipeilijän hyvät ja huonot tuntemukset paikan päällä. Hauskana yksityiskohtana niissä kuuluu milloin mitäkin taustaääniä, kuten Islamabadin kaupunkihälyä tai myrskyn pauhua. Enkä ole myöskään lukenut muista kirjoista vuorikiipeilijän kakka-asioiden hoidosta!
Teoksessa Lotta pohtii, mikä vetää häntä vuorille. Hän on nuoresta saakka nauttinut tuskasta, jota äärimmäinen treenaaminen saa aikaan. Hän on siis onnellinen silloin, kun on äärirajoillaan, ja tätä tunnetta varmasti tarvitaan, kun kulkee upottavassa lumessa, sormet ja vatsa (!) paleltuneina, hikisenä ja suihkuttomuuden vuoksi haisevana. Vuorilla on myös aikaa ajatella, ja Lotta pohtii esimerkiksi suhdettaan isäänsä Aki Hintsaan, jonka huomiota hän on aina hakenut — ja silti isä on tuntunut olevan kiinnostunut tytärtään enemmän tämän (nyt jo entisestä) poikaystävästä, jääkiekkoilija Kristian Näkyvästä.
Monenlaista mahtuu ääriolosuhteisiin, ja kuolema on läsnä jatkuvasti, kun matkan varrelle sattuu jäätyneitä ruumiita. Lotta myöntää, että vaikka hän ottaa vain laskelmoituja riskejä, läheltä piti -tilanteet saavat myös tuntemaan, että on todella elossa. Sen lisäksi, että saa pidettyä itsensä hengissä, hän on mukana useissa pelastusoperaatioissa. Monet kun lähtevät kiipeilemään, vaikka heillä ei olisi oikeasti mitään asiaa vuorille.
Pelastustilanteissa ihmisten todellinen luonto käy pelottavan selväksi. Viidentoista hengen ryhmä on esimerkiksi valmis leikkaamaan erään jumiin jääneen venäläisnaisen köyden katki ja pudottamaan tämän rinteeltä alas, jotta pääsisivät tukoksesta eroon ja jatkamaan omaa matkaansa huipulle. Lopulta pelastaja kuitenkin löytyy, mutta Lotta on järkyttynyt siitä, miten vähän ihmishengellä on arvoa, kun toisessa vaakakupissa painaa oman huiputusunelman toteutuminen. Lotan omatunto puuttuu peliin myös silloin, kun hän huomaa 12-vuotiaan tytön olevan vuorilla yksin, tekemässä ennätystä isänsä puolesta.
Kuoleman lisäksi Lotta kohtaa matkallaan sovinismia, sillä suomalainen nainen, joka tarpoo lumessa pakistanilaisia miessotilaita jouhevammin, ottaa monen itsetunnon päälle. Kiipeilijää epäillään lääkkeiden käytöstä — eihän nainen muuten pystyisi moiseen! Epäilijöitä on Suomessakin: nimeltä mainitsematon mieskiipeilijä kiusaa Hintsaa somessa, ja moni arvostelee muutenkin naisen seikkailullista elämäntapaa.
(En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten tarvetta puuttua toisten elämänvalintoihin. Kritiikkiä saa esittää silloin, kun toiminta vaikuttaa suoraan muiden hyvinvointiin, mutta miten on keneltäkään pois, jos joku tekee jotain itselleen mielekästä?)
Lotta on kuitenkin löytänyt oman juttunsa, ja vuorilla syntyy myös parisuhde ihmisen kanssa, joka jakaa rakkauden kiipeilyyn ja seikkailuihin.
Muualla vuorikiipeilystä:
Netflixissä esitetään parhaillaan dokumenttia 14 huippua: mikään ei ole mahdotonta. Se kertoo nepalilaisen Nimsdai Purjan hurjasta tavoitteesta: seitsemässä kuukaudessa neljäntoista kasitonnisen vuoren huipulle. Maisemat ovat henkeäsalpaavia, mutta tunti ja 40 minuuttia on liian lyhyt aika aiheen käsittelyyn. Vuoret juostaan läpi. Tarkemmin Purja saa kerrottua kokemuksistaan teoksessaan Beyond Possible, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Postauksessa on mukana myös teos Jäätäviin korkeuksiin.
(Ai miten niin olen fiksoitunut vuorikiipeilyyn?)