Joanne Harris: Broken Light

Joanne Harrisin Broken Light (2023) on kertomus Berniestä. Bernie on viittäkymppiä lähestyvä, menopaussista kärsivä nainen, joka on sietänyt paljon ja tukahduttanut paljon — muun muassa yliluonnollisen kyvyn päästä muiden ihmisten mieleen.

Nuoren naislenkkeilijän murha laukaisee kuitenkin jotain Bernien elämässä. Vuosikymmeniä käyttämättä ollut kyky nousee pintaan, kun Bernie lukee treffiraiskaajan ajatukset ja estää tätä toteuttamasta tekoaan.

Voisiko Bernie käyttää supervoimaansa hyvään, vai voiko toiminnalla olla seurauksia, joita Bernie ei voi hallita?

Broken Light vilisee teemoja: misogynia, toksinen maskuliinisuus, sukupuolten sota, salaliittoteoriat, vaikuttaminen, naisten voimaantuminen, naisten välinen ystävyys, keski-ikä, sosiaalinen media, surulliset perhesuhteet, yksinäisyys, ulkopuolisuus, itsetunto… Check, check, check.

Hienoisesta ähkystä huolimatta Harrisin kerronta pitää otteessaan, ja tekstissä on useita oivaltavia juttuja. Bernie esimerkiksi seuraa verkossa vaihdevuosivaikuttajaa, jonka inspiraatiotekstit Harris on luonut todella aidosti ja hauskasti. Netissä leviävät huuhaateoriat on myös kuvattu absurdisti mutta pelottavan osuvasti: tokihan on olemassa feministien Rohypnol, jolla naiset myrkyttävät miehiä ja valtaavat maailman! Kaikenlainen tuuba menee läpi tosimaailmassakin, joten miksei myös kaunokirjallisuudessa?

Pidän myös romaanin rakenteesta: sekä menneessä että nykyisyydessä kuljetaan kohti koulun tanssiaisia. Menneisyydessä Berniestä paljastuu asioita, jotka johtivat siihen, millainen hänen nykyisyydestään tuli. Nykyisyydessä lukija seuraa jännittyneenä, miten kaikki päättyy. Ja päättyyhän se… aika erikoisesti!