Joanne Harris: Vianne

Joanne Harrisin Vianne (2025) on ihanimman Suklaapuoti-sarjan esiosa. Vianne on vielä Sylviane Rochas, äitinsä menettänyt kaksikymppinen nainen, jonka tuuli kuljettaa Marseilleen. Hän odottaa lastaan, Anoukia, ja miettii, miten selviytyä.

Vianne hurmaa tiensä paikalliseen bistroon, jossa hän oppii kokkaamisen salat. Lähikujalle on myös avautumassa chocolaterie, ja siellä suklaan valmistamisen taito hurmaa Viannen. Xocolatlissa luodaan juuret Viannen omalle suklaapuodille.

Kuuma kaakaota, tryffeleitä, suklaakakkua – Joanne Harris saa jälleen veden lukijan kielelle. Harris on ruokakuvauksen mestari, ja kun sivuille lisätään hieman taikaa, olemme kiehtovan tunnelman äärellä. Tunnelma on myös hyvin tuttu, sillä kaikki Suklaapuoti-kirjojen vanhat elementit ovat läsnä: Tarot-kortit, vaativa tuuli, Viannen taito löytää jokaiselle juuri sopiva suklaamakeinen.

Vaikka rakastan Harrisin tunnistettavaa tyyliä, tietyt ilmaukset toistuvat niin paljon, että toisto ei ole enää tehokeino vaan silmiinpistävä maneeri.

Kuinkahan monta kertaa luin esimerkiksi keittiöpsykologisen elämänviisauden ”Some men are afraid to be loved; even more afraid to love”? Monta! Ihan liian monta!

Kiinnitin huomiota myös siihen, että parikymppiseksi Vianne on todella kypsän oloinen, aivan kuin äitihahmo, joka hän myöhemmin on. Voi tietysti olla, että kiertolaiselämä kasvatti hänet sellaiseksi.

Toisaalta Vianne päätyy myös yllättävään ratkaisuun mitä tulee äitiin liittyvään paljastukseen. Kypsyyttä se ei osoita, mutta tuulen kutsu on vahva, ja Viannelle on lapsesta saakka opetettu, että lähdettävä on.

No, pienestä marinasta huolimatta – rakastin Viannea. Toivon Suklaapuoti-sarjan jatkuvan ikuisesti.