Johanna Elomaa ja Suvi Laru: Lupasin sinulle rakastaa — miten käy lupauksen, kun puoliso sairastuu vakavasti?

Johanna Elomaan ja Suvi Larun Lupasin sinulle rakastaa on teos siitä, miten puolison tappava sairaus vaikuttaa parisuhteeseen. Avioiduttaessa on luvattu tahtoa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, mutta mitä jos vastamäki muuttaa rakastetun täysin toiseksi ihmiseksi?

Kirja kertoo aluksi Suvin ja Jukka-Pekan ensikohtaamisesta ja seurusteluajasta, mikä lienee pakollista: lukija tutustuu pariin ja saa käsityksen auvoisasta rakkaussuhteesta. Sitten aivokasvain saapuu onnellisen pariskunnan elämään varoittamatta ja ryminällä. Teoksessa kuvataan dramaattinen hetki, kun ensihoitajat tulevat hakemaan kylpyhuoneen lattialla kivuissaan kärvistelevää Jukka-Pekkaa ja huomaavat heti, että nyt on kiire.

Kun Jukka-Pekan aivoja painanut valtava kasvain poistetaan, kallon sisään jää tyhjää. Leikkaus vaikuttaa miehen muistoihin ja persoonaan. Suvin vieressä ei ole enää Jukka-Pekka vaan Jukka, pikkutarkka takertuja, joka ei enää siedä ääniä, musiikkia eikä kosketusta. Myös monet tärkeät yhteiset hetket ovat unohtuneet.

Kirja käsittelee enimmäkseen Suvin kipuilua tilanteen kanssa. Mies, johon hän rakastui, on poissa. ”Me ei olla enää me”, kuten Sanni laulaa.

Suvi on psykologi, mikä varmasti osin auttaa käsittelemään asiaa. Alan asiantuntijana hän myös tietää, että ammattilainenkin tarvitsee ammattiapua. Ehkä tunteita ja ajatuksia on työstetty niin paljon, että kirjassa Suvi käsittelee elämää sekä muuttunutta parisuhdetta tyynesti ja viisaasti, vaikka katkeruuteenkin olisi syytä: onhan nuoren ihmisen tappava sairaus uskomattoman epäreilu asia, ja on myös epäreilua jäädä nuorena leskeksi.

Jukan tuntemukset tilanteesta näkyvät tämän kirjoittamissa runoissa, joita on pitkin teosta. Jukka Laru on todella taitava runoilija. Hän hallitsee rytmin, sananvalinnat ja sisällön. Runot koskettavat. Sen sijaan sinne tänne ripotellut Suvin päiväkirjamerkinnät ovat vain tarpeetonta toistoa eivätkä tuo teokseen mitään uutta. Toki ne ovat sen verran lyhyitä, etteivät ne paljon haittaakaan.

Muuten kirja on hyvin rakennettu, ajatuksia ja tunteita herättävä kokonaisuus. Joissakin Bookbeat-arvioissa on kritisoitu Suvia siitä, miten tärkeää tälle on materia ja esimerkiksi Louis Vuitton -laukku (joka mainitaan teoksessa huimat kaksi kertaa). Jotkut lukijat ovat takertuneet Suvin ja Jukan ”etuoikeutettuun elämään”, onhan parilla ollut varaa matkustaa ja syödä ravintoloissa. Kommentit tuntuvat epäolennaisilta (miksi keskiluokkaisuutta pitäisi hävetä?) ja epähienoilta (suru ja menetys ovat kaikille samoja). Lupasin sinulle rakastaa ei ole kertomus materiasta tai yltäkylläisyydestä — se on tarina rakkaudesta, sopeutumisesta ja toivosta.