Kati Joutjärvi: Nimeltään Elias

Pikkulapsena olemassaolo oli vaivatonta, ei ollut sanoja eikä käsitteitä, joilla määritellä itseään. Ei ollut häpeää. Se syntyi vasta siitä, kun joku näki, kuuli tai aisti jotain, mitä ei olisi pitänyt olla.”

Nimeltään Elias (2025) on Kati Joutjärven esikoisteos. Se kertoo ysiluokkalaisesta Eliaksesta, joka ei ihan tiedä, mitä on. Rankka koulukiusaaminen on jättänyt jälkensä, ja kun Elias muuton myötä vaihtaa myös koulua kesken lukuvuoden, hän toivoo, että voisi aloittaa opiskelun puhtaalta pöydältä.

Alku ei kuitenkaan ole helppo, sillä vainoajat haistavat saaliin heti ensimmäisenä päivänä:

– Joo, en harrasta lätkää. En näillä lihaksilla.

Elias yritti kiusaantuneena heittää asian vitsiksi.

– No et tosiaan! Kaikkihan sen näkee, mikä sä oot, kuului ivallinen ääni toiselta puolelta luokkaa.

Ehkä lukijan helpotukseksi kirjan tunnelma ei ole täysin toivoton. Elias saa hyviä ystäviä ja kokee onnellisia hetkiä. Kiusaajien joukko on pieni. Nämä eivät kuitenkaan kestä edes nähdä Eliasta silmissään — tämä ei saisi olla olemassa.

Perhe-elämäkään ei ole mutkatonta: äiti ei tunnu hyväksyvän Eliasta sellaisena kuin tämä on, isä vetäytyy, sisko on muuttanut perhettä pakoon pääkaupunkiseudulle. Kun Elias kokee, että rakas mummokin on pettänyt tämän, mielen valtaavaa synkkyyttä on vaikea torjua.

Joutjärven kieli on kirkasta, dialogi luontevaa puhekieltä. Paikoin virkkeet ovat erityisen kauniita, ja niihin pysähtyy. Välillä kuitenkin tuntuu, että tekstissä selitetään liikaa, alleviivataan sitä, että Eliaksen puolella ollaan ja seksuaalisuus on moninaista. Ehkä se ei silti ole pahaksi näinä päivinä, kun J. K. Rowlingin kaltaiset ihmiset voivat möläytellä mitä tahansa.

Nostetaan siis esiin se, minkä Eliaskin pukee sanoiksi:

Esimerkiks mä saan luistella — jos mul on maila kädessä ja jos mä pysyn jäässä. Mut jos mä luistelen ilman mailaa ja kiekkoo ja satun tekeen hypyn, mä muutun jonkun näkökulmasta hintiks. Mul saa olla t-paita mut ei toppii, farkut mut ei farkkuhame, tennarit mut ei korkkareit. Koska mä oon poika. Jos mä oon tyttö, mä saan pukee mitä haluun. Mä en tajua.

Kulttuuri Kirjat
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.