Kirjahyllyvakoilua, salakuuntelua ja muita tapoja

  • Aina kun menen uuden tuttavan luokse kylään, kiinnitän aina huomioni siihen, onko hänellä kirjahylly. On ihanaa, jos on. Ei haittaa, jos ei ole, mutta tunnen tiettyä sielunkumppanuutta heti niitä ihmisiä kohtaan, joilla on hylly ja hyllyssä kirjoja eikä koriste-esineitä. Silmäilen myös läpi kirjahyllyn sisällön.
  • Salakuuntelen kirjakeskusteluita. On kiva, että niitä vielä käydään, vaikka monella lukeminen on jäänyt muun tekemisen jalkoihin ja varsinkin nuoret lukevat hälyttävän vähän (luku- ja kirjoitustaito rapistuu, empatiakyky ei kehity, keskittyminen on hankalaa). Eräs keskustelu, jota pääsin todistamaan, oli John F. Kennedyn lentokentällä passintarkastusjonossa, jossa edellämme odotti vuoroaan jokin suomalainen nuorten tyttöjen voimistelujoukkue. Ehkä noin 16-vuotiaat tytöt puhuivat lukemistaan kirjoista, antoivat toisilleen lukuvinkkejä ja vertailivat kirjojen ja elokuvien eroja. <3  En olisi voinut tulla onnellisemmaksi.
  • Meillä on töissä sellainen avokonttorityylinen opettajainhuone, joten monesti pystyäkseen keskittymään työntekoon pitäisi melkein pitää vastamelukuulokkeita. Jos joku porukka alkaa puhua kirjoista, minun korvani nousevat hörölleen. Seitsemän sisarta –sarja oli syksyllä niinkin suosittu keskustelunaihe, että samat ihmiset puhuivat siitä kaksikin kertaa. Hupaisinta siinä oli tosin se, että he juttelivat kirjasarjan osista aivan kuin eivät olisi samaa keskustelua käyneet jo pari viikkoa sitten.
  • Kurkin julkisissa liikennevälineissä ihmisten lukemien kirjojen kansia vaivihkaa. Mitä se oikein lukee? On aina ihanaa, että jollain on sylissä kirja eikä puhelin. Seuraan Instassa hotdudesreading-tiliä, jossa on kuvia komeista miehistä lukemassa esimerkiksi metrossa. <3
  • Tiiraan sisustuslehtien ja somevaikuttajien kuvissa näkyvät kirjat (totta kai myös ystävien!). Painonnostaja Mattie Rogers julkaisia kuvia kissoistaan ja olohuoneestaan, ja minä bongasin tv-tason hyllyltä tutun kirjan: B. A. Parisin Bring Me Back. Nautin muutenkin kauniiden kirjakuvien katselusta, vaikka sellaisia julkaisevat vaikuttajat ovat saattaneet mainita, että eivät oikeasti ehdi lukemaan. Kiva kuitenkin, että kirja kelpaa sentään sisustuselementiksi!
  • Saatan selata BookBeatin uutuuksia ja suosituksia samalla tavalla kuin Facebookin uutisvirtaa. Lisäilen kiinnostavaa kuunneltavaa niin, että minulla on jatkuvasti odottamassa parinkymmenen äänikirjan jono. Kuuntelen äänikirjoja yleensä lenkillä ja kotitöitä tehdessä mutta myös nukkumaan mennessä. Monesti työpäivän asiat pyörivät mielessä, mutta jos kuuntelee kirjaa uniajastimen kanssa, keskittyy vain tarinaan. Mutta nukahtamiseen tarkoitettu äänikirja ei saa olla liian jännittävä! Siksi minulla saattaa olla unikirja ja lenkkikirja erikseen.
  • En jätä helposti lukemista kesken, koska ajattelen (ehkä tyhmästi), että nyt kun olen käyttänyt tähän jo tunnin, se on hukkaan heitettyä aikaa, jos nyt hylkään tämän kirjan. Todellisuudessa saatan sitten tuhlata tylsään kirjaan kymmeniäkin tunteja, joten mikä olisi pienempi paha…? Olen yrittänyt päästä tästä tavasta eroon ja keskeyttänyt muun muassa Jennifer Eganin Manhattan Beachin. Moni on kehunut, mutta ei ollut minun juttuni. Sitten taas kahlasin läpi Dickensin Kolean talon, joka asui yöpöydälläni varmaan puoli vuotta.
  • Paras kirjallinen tapani on lukeminen sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Jos päivä on ollut siihen asti yhtä hässäkkää, viimeistään nukkumaan käydessä ehtii lukea ainakin niin pitkään kuin silmät pysyvät auki. Ja paras lukujuoma on vihreä tee.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *