Kirjamarinoita

1. Kirjaston varaukset tulevat eri päivinä: yksi maanantaina, toinen tiistaina, kolmas torstaina… Täytyy joko ravata kirjastossa joka päivä tai roikuttaa kirjoja varaushyllyssä niin pitkään kuin voi.
2. Kaikki muut hehkuttavat kirjailijaa, jonka suosiota en ymmärrä. Esimerkkinä Simona Ahrnstedt.
3. Ovatko kirjaston myöhästymismaksut nousseet? Tuntuu, että ennen sanktiot olivat senttien luokkaa, mutta nyt maksan yhdeksän euron sakkoja harva se päivä. (Jep, on jotenkin liian vaivalloista käydä uusimassa lainat ajallaan.)
4. Kirjaston tarra peittää puolet takakansitekstistä.
5. Kun englanninkielisissä kirjoissa juonikuvaus on etulehdessä ja takakannessa on pelkkiä huudahduksia tyyliin ”Brilliant!”. Miten siinä tutkit teosta rennosti yhdellä kädellä, kun toinen käsi on varattu pitelemään kirjapinoa?
6. Kirjan lähes koko juoni on selostettu takakannessa.
7. Kun juonesta ei sanota mitään vaan lukija saa tietää vain, että teos on ”suuri kertomus ystävyydestä ja sukupolvien kuilusta”.
8. Henkilö kuvaillaan erilaiseksi kuin sen on mielessään kuvitellut. Liza Marklundin Annika Bengtzon -sarja on erityisen hämäävä, sillä kannessa poseeraa vaaleahiuksinen kirjailija itse, vaikka Annika kuvataan tummatukkaiseksi. Minulle Annika = Liza.
9. Muu elämä haittaa lukemista.
10. Kirjan alussa esitellään liikaa ihmisiä, ja menee pitkään, ennen kuin oppii muistamaan ja tuntemaan henkilöt (jos oppii). Äänikirjoissa kaikista hankalinta.

Mitkä kirja-asiat sinua ärsyttävät? 😉