Korona-ajan kirjasto ja työhuone

Syksyllä 2019 vaihdoin ison työpöytäni  isovanhemmilta perittyyn Singer-jalkaan tehtyyn pikkupöytään. Minähän teen kaikki työni työpaikalla! Vähänpä tiesin — tähän kohtaan sopisi sellainen itkunauruemoji.

Meni puoli vuotta, ja oltiin etäopetuksessa. Samassa tilanteessa ollaan nytkin, ja pikkupöydälle pitäisi sopia tietokone, kuulokkeet, ulkoinen cd-asema ja miljoona oppikirjaa. Käytännöllistä työhuoneeni ei ole nähnytkään, ja olen kaivannut syvää ja leveää pöytääni monta kertaa.

Pöydän paikka työhuoneessa vaikuttaa myös siihen, miltä oma naama näyttää Teamsin videokuvassa. Aiemmin työpiste oli seinää vasten, ainoana valonlähteenä pöytälamppu, ja kasvoni olivat ihan keltaiset (tai pimeät, jos valo ei ollut päällä). Muokkasin järjestystä, ja nyt saan poskilleni luonnonvaloa sekä voin katsella lumista näkymää, jopa auringonnousua, kun horisen juttujani mustille ruuduille.

Työhuoneeni on lisäksi kirjasto ja tunnelmallinen lukunurkka. Olen monesti ihastellut värien mukaan järjestettyjä kirjahyllyjä, ja niin sai aakkosjärjestys väistyä. Perfektionisti fiksaisi varmaankin värit etenemään sävy- ja kokojärjestyksessä, mutta minun esteettinen silmäni sai tästäkin iloista vaihtelua. Hassua tässä on tosin se, että saman kirjailijan eri kirjat voivat nyt olla pitkin poikin Lundiaa, ja jopa trilogiat voivat olla erillään. Katsotaan, miten kauan tämä ryhmittely pysyy.

Muistaakseni Helsingin Sanomissa otettiin kantaa siihen, että nyt ei kannata välttämättä odottaa koronatarinalle päätöstä ja toivoa tälle surkealle tilanteelle loppua. Ennemminkin olisi tärkeää hyväksyä se, että välillä on parempia kausia, välillä huonompia. Minä olen kuulunut noihin toivojiin: olen laskenut viikkoja arvioituihin lähiopetukseen siirtymispäiviin ja pettynyt, kun etäopetus jatkuu aina vain. Nyt alkaa tuntua siltä, että on hyvin mahdollista, että  käymme koko kevätlukukauden loppuun videoyhteyden välityksellä. Vaikutukset oppimiseen ja hyvinvointiin tiedämmekin, mutta yritän sopeutua tilanteeseen niin hyvin kuin pystyn: työhuoneeseen valoa, kirjoja ja nojatuoli, johon hetkeksi istahtaa romaanin ja teekupin kanssa.