Lukeminen on priorisointikysymys

Monesti kuulee sanottavan, että ”minulla ei ole aikaa lukea”. Uskon ja tiedän, että toisilla tämä pitää kirjaimellisesti paikkansa esimerkiksi rankan työn tai ruuhkavuosien takia — olen tilapäisesti elänyt sellaista elämää itsekin, ja se on ollut kauheaa.

Olen ollut lukematta silloin, kun työkuormitus on ylittänyt normaalin kynnyksen, ja lukematta huvikseni silloin, kun olen päntännyt viittä kasvatustieteen kirjaa tenttiä varten. Lapsena taas lukemiseen tuli tauko, kun olin piirtänyt kirjaston kirjan sivut täyteen, vanhempani joutuivat korvaamaan teoksen enkä kehdannut näyttää paikassa naamaani hetkeen.

Muuten kirjat ovat olleet mukana elämässäni aina.

Eräs kollegani valitteli kerran, että hän ei ehdi käydä kuntosalilla. Toinen työkaveri, innokas treenaaja, totesi siihen painokkaasti: ”Se on priorisointikysymys.”

Minäkin olen tehnyt sen valinnan, että minulla on aikaa kirjoille. Treeneille ei välttämättä ole, kuten aiemmin kirjoitin, mutta kirjat ovat siitä käteviä, että niitä varten voi nipistää minuutin silloin ja toisen tällöin tiukastakin aikataulusta. (Enkä edes aloita äänikirjojen elämänmullistavasta taiasta.)

Miten saan aikaa kirjoille?

• luen vapaapäivinä ja myöhäisinä aamuina muutaman sivun ennen kuin nousen
• luen ruokapöydässä, jos olen yksin
• luen samalla, kun odotan spagetin keittymistä tai hämmennän kastiketta
• valitsen kirjan puhelimen sijaan
• jos käyn yksin lounaalla tai kahvilassa, luen kirjaa BookBeatista enkä selaa somea
• valitsen kirjan putipuhtaan kodin sijaan
• luen, vaikka tiedän, etten siinä hetkessä etene kovin pitkälle
• luen viimeistään illalla niin monta sivua kuin pystyn
• pidän lukemista hemmotteluna: kun voin, istun alas ja rauhoitun lukemaan; joku toinen saattaa sen sijasta vaikkapa joogata, katsoa TikTok-videoita, treenata, pelata tietokoneella tai sisustaa.

Kun yhdelle asialle omistaa aikaa, jotain jää tietysti pois. Tällä hetkellä treenaan vähemmän kuin ennen, mistä tosin syytän mieluummin töitä kuin lukemista. (Asiaan on mahdollista vaikuttaa, ja yritän saada ensi lukuvuodesta kevyemmän.)

Olen tänä vuonna kiinnittänyt lukemiseeni huomiota enemmän siksikin, että otin tavoitteekseni lukea 52 kirjaa vuoden aikana. Suunnitelma on toteutunut, sillä olen nyt menossa kirjassa numero 61.

Voi olla, että vuonna 2022 tavoittelen jotain toista hauskaa päämäärää:

• vähintään 156 treeniä vuodessa
• joka viikonlopulle jotakin hauskaa tekemistä
• joka toinen viikko elokuviin…

Nyt valitsen kuitenkin lukemisen.