Miksi rakastan Myrskyluodon Maijaa?
Lauantai-iltana menin Kouvolan teatteriin iho valmiiksi kananlihalla ja sydän lyöden kovempaa kuin normaalisti. Olin menossa katsomaan Myrskyluodon Maija -musikaalia, ja koska olin nähnyt esityksen aiemmin Jyväskylässä jo kolmesti (koska se oli niin upea), tiesin, mitä hyvää odottaa.
Elämys oli yhtä mahtava kuin vuonna 2013 Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Kun puhun Myrskyluodon Maijasta, käytän pelkkiä ylisanoja. Mutta miksi?
Ainakin siksi, että musikaali on intensiivinen: sen aikana mieli ei harhaudu ostoslistoihin tai tekemättömiin töihin. Koskettavat kohtaukset seuraavat toisiaan, kun Maijan ja Jannen rakkaustarina, joka alkaa vastahakoisesti, muuttuu aidoksi onneksi ja kestäväksi kumppanuudeksi.
Nuorenparin intohimoa kuvaa laulu Onnen hetki: ”Mitään keltään emme salaa / iho ihoon kiinni palaa.” Kaunis on myös Myrskyluodon Maijan rakkauslaulu: ”Onko mitään yhtä kutsuvaa kuin vaimon hellä katse / kun se hymyn sun huuliltasi noutaa / onko mitään yhtä polttavaa kuin miehen lämmin kämmen / kun se hellästi hiusten lomaan soutaa.” Laulujen sanat kunnioittavat aikakautta: ollaan kiertelyn ja suoraan sanomisen rajalla.
Jannen ja Maijan elämässä on suurta iloa ja suurta surua, rakkautta ja menetyksiä. He kulkevat onnesta ja vastoinkäymisestä toiseen, ja onnettomuuksia ennustavat luonnon ennusmerkit. Yksi lempikappaleistani on Kuka osaa luontoa lukea, jossa esimerkiksi kissan asennosta ja taivaanvuohen lentokorkeudesta tulevat tapahtumat ovat luettavissa.
Luonnon keskellä aviopari onkin Myrskyluodolla, kaukana kaikesta, meren armoilla. Ympäristön arvaamattomuudesta kertoo yhteislaulelma Merellä aina tuulee: ”Juuri kun oppi merensä kielen / tuntee sen salat ja oikukkaan mielen / tietää milloin se iloa antaa / ja milloin se musertaa.” Merelle jää moni mies — ja lapsi.
Näytelmän alkupuolella saadaan nähdä lapsellinen Maija, mutta Myrskyluodon kodissa Maija kasvaa aikuiseksi, vahvaksi naiseksi. Rinnalla kulkee vanha Maija, joka kommentoi tapahtumia lempeästi, elämänkokemuksen tuomalla viisaudella. Vanhan ja nuoren Maijan dialogi saa silmät kostumaan. Näytelmä ei olisi sama ilman vanhaa Maijaa, ja sekä Jyväskylässä että Kouvolassa roolitus on osunut nappiin: Taina Reponen Jyväskylässä tumman äänensä kanssa ja Kouvolassa Annina Rubinstein.
Tunteita herättävää elämäntarinaakin parempaa musikaalissa ovat laulut. Maijan ja Jannen häävalssi aloittaa esityksen vauhdikkaasti, heleästi soiva Tuuli, tuuli kuljettaa veneen uuteen elämään. Uskonnon voimakasta vaikutusta kuvaa nuoren Maijan (Satu Lemola) kirkkaasti laulama Anteeksi: myrskyisän sään vuoksi juuri synnyttänyt nainen ei päässyt mantereelle kirkotettavaksi. Mikaelia kuunnellessa joutuu räpyttelemään silmiään, ja pistää miettimään, miten näyttelijä selviää laulusta itkemättä. Kouvolassa Maijan isää esittävä Raimo Räty kajauttaa Neitopihlajan niin upeasti ilmoille, että vaikka kyseinen laulu ei ole aiemmin ollut suosikkejani, nyt se aiheutti vau-efektin.
Matti Puurtisen musiikista vähiten innostun Kalastajan kohtalosta ja Myrskyluodon Jannen juomalaulusta, mutta saldo on silti aika hyvä, kun vertaa tavanomaiseen musikaaliin, josta jää yleensä mieleen kahdesta kolmeen kappaletta. Myrskyluodon Maijassa sävellykset ovat voimakkaita ja sanoitukset uskomattoman taidokkaita.
Tiedän, että kaikki eivät ole minun laillani haltioituneet näytelmästä, vaan Jyväskylässä kuulin joidenkin kuvailevan sitä esimerkiksi keskinkertaiseksi ja teennäiseksi — mitä en ollenkaan ymmärrä! Minuun musikaali on kuitenkin tehnyt suuremman vaikutuksen kuin mikään muu esitys ikinä (paitsi ehkä Pekka Töpöhäntä, jonka halusin käydä ekaluokkalaisena katsomassa — muistelijasta riippuen — seitsemästä yhdeksään kertaa).
Koska aina ei voi istua teatterissa, Myrskyluodon Maijaa voi kuunnella paremman puutteessa myös Spotifyssa.
Oletko jo nähnyt Myrskyluodon Maija -musikaalin jossakin Suomen teatterissa? Jos et ja jos sinulle tulee mahdollisuus, mene yleisöksi ja lumoudu!