Persikkahilloa kuin Persikoiden aikaan -romaanissa
Joanne Harrisin Peaches for Monsierus Le Curé -kirja (suom. Persikoiden aikaan) alkaa, kun Vianne Rocher saa kirjeen Pariisiin. Sen kirjoittaja on jo edesmennyt Armande, joka pyytää Viannea palaamaan Lansquenet’n pikkukylään: vihamielisyys ja juorut leviävät yhteisössä, ja Francis Reynaud on pulassa. Armande tuntuu olevan varma, että Vianne voisi olla avuksi.
Vianne saapuu takaisin kylään ja asettuu asumaan Armanden taloon, jonka pihalla kasvaa persikkapuu. Persikoilla on teoksessa oma symboliikkansa, mutta lisäksi kirjan kohtaus, jossa valmistetaan persikkahilloa, on jäänyt mieleeni. Kun aloin lukea romaania uudestaan, olin unohtanut paljon, mutta muistin hillonteon, jinnin ja salaperäisen, mustiin pukeutuneen naisen.
Harris osaa loihtia tuoksut ja maut elävästi lukijan eteen, aivan kuin olisi Vianne Rocherin kanssa keittiössä. Lainaan mieleenpainuvaa kohtausta:
”We washed the peaches and took out the stones. A little bruising doesn’t hurt; it makes the peach all sweeter. And we worked, our sleeves rolled up, the sweet juice running down our arms, the kitchen was filled with the sunny scent of peaches and sugar and summertime.
– –
’We’re not going to cook the peaches today. Instead, we leave them overnight. A kilo of sugar to each one of fruit, minus the leaves and stones, of course. We slice them into the copper pan — copper’s best for cooking because it heats up more quickly. We add the sugar. Then, with a wooden spoon, we crush the sugar into the fruit. Rosette likes this part best –’ I smiled — ’because it’s messiest. And because it smells so good — ’
– –
’Now we add the cinnamon,’ I said. ’Sticks, not powder; broken in half. Three or four should do the trick — ’
’Then, in the morning, we light the range and stir as we bring the jam to the boil. It doesn’t need to boil for more than four minutes, then we can put it into pots, ready for the winter.’
She looked at me quickly. ’The winter?’
’Of course, I won’t be here,’ I said. ’But jam is best in wintertime, when the nights are long and there’s frost in the air, and every pot is like opening a little jar of sunshine –’”
Ah! Jos olet yhtään niin kuin minä, sinun alkoi tehdä mieli itse tehtyä persikkahilloa.
Jos aiot sen lisäksi käydä tuumasta toimeen, voit tehdä kuin Vianne yllä, tai nopeammin, kuten minä.
Tarvitset kilon persikoita. Huuhtele ne, poista kivet ja viipaloi palasiksi. Laita kattilaan ja lisää perään puoli desiä vettä, yksi desi ruokosokeria, yhden sitruunan kuori ja mehu sekä kaksi kanelitankoa. Kiehauta. Lisää 500 g hillosokeria ja keittele hiljalleen noin kolme varttia tai niin kauan, kunnes hillossa on mieleinen koostumus.
Poista kanelitangot ja kaada hillo kuumiin, puhtaisiin purkkeihin. Nauti esimerkiksi croissantien, paahtoleivän tai turkkilaisen jogurtin kanssa. Ohje on Kotiliedestä.
***
Vianne Rocher on innoittanut minua myös chilikaakaon valmistukseen.