Rescuekoira kotona – kaksi päivää mennyt
Eilen meille tuli rescuekoira Kipinä Romaniasta. Miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin?
Muistan ensimmäisen kerran jutelleeni rescuekoirista melkein 20 vuotta sitten, kun siivosin Solilla ja työkaverillani oli sellainen. Sen nimi oli Rex, se oli iso, ja jokin ongelma sillä oli – ehkä se veti tai haukkui, mutta niin voi tehdä mikä tahansa muukin haukku.
Myöhemmin serkkuni otti rescuekoiran Kreikasta, ja pojan kanssa on sujunut erinomaisesti. Koiruus elää lapsiperhearkea ja kulkee monessa paikassa mukana.
Kun edellisistä koiristamme aika jätti, Lily-bloggaaja Kahvikissan kirjahylly -blogista suositteli harkitsemaan rescuekoiraa. Puolisoni ei vielä ollut silloin valmis, joten meille tuli suomenpystykorva vanhan pystissekoituksemme jalanjäljissä.
Rescuekoiria alkoi kuitenkin olla vähän joka paikassa. Seuraamallani Tiiu Purasella (@tiiupiret), joka toisella lehtijuttuun haastatellulla… Ajatus alkoi toden teolla itää: miksi emme tarjoaisi kotia kodittomalle? Miksi maailmaan pitäisi tehdä lisää pentuja varta vasten, kun niin monella koiralla ei ole kotia?
Ja sopivasti algoritmi alkoi tarjota rescueyhdistys Kulkureitten kotia etsiviä koiria Instagram-feediini…
”Kuka huomaisi herkän ja suloisen Kipinän?” kuului tunteisiin vetoava viesti, ja kuvassa suoraan kameraan katsoi koira, jolla oli viisaat ja tarkkaavaiset silmät. Laitoin viestiä yhteyshenkilölle, toki ensin koko sivuston infopaketit koluttuani.
Koiran saaminen rescueorganisaatiolta ei ole läpihuutojuttu, niin kuin sen ei pidäkään olla. Täytimme selvityslomakkeen ja suoritimme koira-ajokortin. Osallistuimme kahteen haastatteluun ja perehdyimme materiaaleihin monen tunnin verran. Sitten yhteyshenkilö näytti vihreää valoa: Kipinä voisi tulla meille.
Vielä ennen Romaniasta lähtöä Kipinä testattiin tautien ja multiresistenttien bakteerien varalta, joten jouduimme jännittämään loppuun asti. Kaikki testitulokset olivat kuitenkin negatiivisia, ja Kipinä pääsi matkaan.
Lauantaina kävimme hakemassa Kipinän Tuusulasta. Koira oli totta kai väsynyt ja stressaantunut matkasta, mutta se haisteli kiinnostuneesti auton takakonttia, jossa pystäriuroksemme matkustaa. Loppureissun se nukkui.
Kotona olimme valmistautuneet siihen, että Kipinä saisi omaa tilaa ja rauhaa nukkua. Olimme rajanneet talon kahteen osaan kompostikehikolla, jossa oli alkuun näköesteitä. Kulkurit suosittelee uudelle koiralle ja vanhalle lemmikille rauhallista alkua.
Kotona jo valmiiksi ollut Vinka-koira ja Kipinä olivat kuitenkin hyvin kiinnostuneita toisistaan ja vielä tuntienkin jälkeen hakeutuivat ystävällismielisesti aidan molemmille puolille. Päädyimme siihen, että päästämme haukut tutustumaan toisiinsa kunnolla.
Molemmat koirat olivat vähän jännittyneitä ja säpäköitä, mutta kaikki meni hyvin. Kipinä otti pehmoisen pedin heti omakseen, ja hauvelit nukkuivat illan vierekkäin kaikessa rauhassa. Yöksi rajasimme kuitenkin ne vielä erilleen, ja nukuimme mieheni kanssa eri koirien seurana.
Tänään Kipinä on myös nukkunut paljon, luonnollisesti. Emme ole stressanneet sitä ulkona käymisillä vaan olemme olleet rauhallisesti sisällä. Kipinä on uteliaan varovaisesti tutkinut taloa: tehnyt pieniä kartoitusretkiä ja palannut pedin turvaan. Se syö makupaloja kädestä ja hakeutuu haistelemaan ihmisiä, mutta vetäytyy myös helposti pois. Vinka ja Kipinä tulevat hyvin juttuun, ja Kipinän ilmoituksessa olikin, että se annetaan kotiin, jossa on reipas koirakaveri valmiina opettamassa kotikoiran taitoja.
Näin meillä on sujunut kaksi päivää. Pelkäsin arempaa tapausta, mutta Kipinä on ollut tähän mennessä kovin reipas. Mitä tahansa saattaa tietysti edelleen tapahtua, mutta luulen, että olemme saaneet laumaamme huipputyypin!