Ruth Ware: One Perfect Couple — tosi-tv-trilleri autiosaarella
Lyla on introvertti tutkija, jonka tähteydestä haaveileva näyttelijäpoikaystävä Nico saa houkuteltua mukaan tosi-tv-ohjelmaan. Ohjelman on tarkoitus seurata viittä pariskuntaa autiolla saarella keskellä merta ja selvittää, ketkä ovat täydellinen pari. Kuvaukset ehtivät kuitenkin hädin tuskin alkaa, kun trooppinen myrsky pyyhkäisee paikan yli ja jättää jälkeensä tuhoa sekä ruumiita.
Lyla, joka oli toivonut sarjasta pikaista pudotusta ja siten myös kotiinpaluuta, tajuaa kilpakumppaneidensa kanssa, että apua ei ole tulossa hetkeen. Yhteyttä mantereelle ei ole, ja hirmumyrsky on vienyt veneenkin mennessään. Rakkausrealityna alkanut elämä saarella muuttuu Selviytyjiksi. Ruoan ja veden saatavuudessa on omat haasteensa, mutta sen lisäksi yksi kilpailijoista osoittautuu pelottavan häiriintyneeksi — ja hengenvaaralliseksi.
Ruth Waren uutuudet on aina pakko lukea, eikä Waren teoksia joudu onneksi pitkiä aikoja odottelemaankaan, niin reipasta tahtia Ware julkaisee. One Perfect Couple on jälleen erilainen kirja, sillä kirjailija ei ole jäänyt junnaamaan samaan kaavaan. Miljööt, tyylit ja henkilöhahmot vaihtelevat ilahduttavasti, ja uutuusromaanin selviytymisseikkailu murhaajatwistillä pitää lukijan mukavasti varpaillaan.
One Perfect Couple -teoksessa on monia kiinnostavia elementtejä. Tositelevisio-ohjelman kulissien taakse on mielenkiintoista päästä, ja on myös jännittävää seurata, miten kilpailijajoukko selviää hengissä kaukana sivilisaatiosta. Jännitys tiivistyy erityisesti siinä vaiheessa, kun väki huomaa, että yhtä joukosta on syytä oikeasti pelätä. On järkevä ratkaisu, että Ware ei ole kehitellyt suljettuun paikkaan sarjamurhaajajuonta, sillä se ei ehkä olisi tuntunut niin uskottavalta. Sen sijaan yksi henkilöistä on muuten vain väkivaltainen ja arvaamaton, ja se tuo saarelle tarpeeksi todellista uhkaa.
Toki teosta voi kritisoida esimerkiksi joistakin stereotyyppisistä hahmoista, Lylan (ja ehkä myös Waren) ennakkoluuloista ja hitusen epäuskottavasta paljastuksesta lopussa, mutta viihdyin erinomaisesti kirjan parissa, ja se on (tällä kertaa) tärkeintä.