Suosittelen: Jessica Knollin Onnentyttö
On usein mielenkiintoista lukea sellaisesta maailmasta, joka on mahdollisimman kaukana omasta. Jessica Knollin Onnentyttö kertoo Anista, jonka elämä on ulkopuolelta katsottuna täydellistä. Hän on kihloissa rikkaan, hyvästä perheestä tulevan, työssään menestyneen Luken kanssa — mikä saalis! Ani on myös menestynyt toimittaja, joka pukeutuu kalliisiin merkkiluomuksiin ja asuu Manhattanilla.
Kyllä, tämän elämän minäkin voisin ottaa! Pidin paljon New Yorkiin sijoittuvista kohtauksista, koska minulla on kaupunkiin pysyvä ikävä.
Loistavan aseman säilyttäminen vaatii kuitenkin uhrauksia, sillä varsinkin painoa on tarkkailtava uutterasti. Ani syö parhaissa ravintoloissa pelkkää parsakaalia ja kanaa, jumppaa ja lenkkeilee vain laihtuakseen eikä liikunnan ilosta, laskee hiilareita ja ahmii herkkuja mieheltään salaa. Ihmissuhteet ovat pintaliitoa ja niiden ylläpitäminen teatteria, ja Luke on perheineen paatunut republikaani. Mieheltä ei esimerkiksi heru tukea perhesuunnittelulle. On myös naurettavan tärkeää tunnistaa, kuka edustaa vanhaa rahaa ja kuka on nousukas.
Onnentyttö ei kuitenkaan jää vain Cosmopolitan-elämän kuvailuksi, vaan teoksen toinen aikataso liikkuu vuodessa 2001, ajassa jolloin Ani oli 14-vuotias. Bradleyn koulu toimii tapahtumapaikkana teinien valtapeleille, joista lukiessa tulee tätimäinen olo. Täytyykö jokaisen sukupolven nuorten käydä läpi tämä vaihe, jossa itsetunto on kiinni muiden hyväksynnästä, jossa ei vielä osata sanoa ei ja jossa ei vielä osata asettua muiden ihmisten asemaan?
Kouluvuoden aikana Anille tapahtuu traumaattisia asioita, joita kirjassa paljastetaan hiljalleen. Ne ovat pääteltävissä jo melko alussa, mutta Knoll osaa keriä tapahtumia auki niin, että kiinnostus pysyy yllä. Itse asiassa Onnentytön synkät vibat tuovat vahvasti mieleen Gillian Flynnin teokset, joista nautin suuresti (tarkistan säännöllisesti, joko Flynniltä ilmestyisi uusi kirja, ja joudun aina pettymään).
Onnentyttö assosioituu Pahaan paikkaan ja Teräviin esineisiin myös siksi, että kuuntelin ne pari kesää sitten loistavan Krista Putkonen-Örnin lukemana. Sama lukija vei mukanaan myös Anin elämään. Neljä tähteä teokselle, viisi tähteä lukijalle!