Suunnittelu on yhtä ihanaa kuin tekeminen

Monesti puhutaan siitä, että matkan odottaminen on lähes yhtä mukavaa kuin itse matkustaminen — ja matkalla olo on vähintään yhtä tyydyttävää kuin päämäärän saavuttaminen. On ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa, ja sääntö pätee matkailun lisäksi puutarhanhoitoon, lukemiseen ja ruoanlaittoon.

Kotitarhuri ja kevät

On aina yhtä ihanaa huomata ensimmäisten narsissien työntävän päätään esiin maasta. Kuljen ympäri pihaa ja etsin kevään merkkejä, hengitän sulan maan tuoksua. Toukokuussa kasvilavoja voi alkaa jo kunnostaa ja suunnitella, mitä kylvää mihinkin. Minä en ole mikään esikasvattaja vaan laitan siemenet suoraan maahan, ja näillä hetkillä etelässä ulos voi kaivaa jo silpohernettä, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Syynään siemenpussien ohjeita ja odotan malttamattomana lupaa istuttaa mansikantaimia ja kesäkukkia. Tänä vuonna aion kokeilla erilaisten kurpitsojen menestymistä sekä perustaa perenna- ja leikkokukkapenkkejä. Inspiraationa toimii  Kukka & kuokka –podcast.

Kun kylvökset ovat tuottaneet satoa, on nautinnollista kulkea lavakaulusten välissä ja napsia salaattia sieltä, yrttiä täältä. Tuoreet, raikkaat ja auringon kypsyttämät kasvikset maistuvat lautasella herkullisilta.

Kuukauden ruokakirja

Rakastan ruoanlaittoa ja leipomista, ja jo pitkään lempipuuhiini on kuulunut viikonloppusyömisten valitseminen. Istun keittokirjan kanssa alas, selaan toinen toistaan ihanampia reseptejä ja teen kauppalistan valintojeni perusteella.

Ruokakirja, johon aina palaan, on Pipsa Hurmerinnan jo vuonna 2012 ilmestynyt Pipsan keittiössä, johon kokki on koonnut ohjeita Suomesta ja maailmalta. Jokainen resepti, jota olen kokeillut, on toiminut! Kokkaan säännöllisesti Hurmerinnan ohjeen mukaan mysliä, banaanileipää ja omenacrumblea, mutta myös erilaiset juomat ja pääruoat ovat hurmanneet maistajansa kotikeittiössämme.

Toukokuussa aion kokeilla muun muassa lämmintä fetasalaattia sekä pinaatti-pekaanipähkinäsalaattia — ainekset on jo hankittu. Hurmerinnan ohjeissa on hyvää se, että ne ovat yksinkertaisia mutta erittäin maukkaita.

Kirjapinojen esteettisyys

Kirjoissa on tuhat hyvää puolta, niin kuin kaikki lukijat tietävät, mutta ne ovat myös kaunis sisustuselementti. Pinoan kirjoja pöydille, ikkunalaudoille ja hyllyihin, ja kyllä ne näyttävät viehättäviltä! Lukemista odottavat kirjat laitan usein siihen järjestykseen, jossa aion niihin tarttua — tosin joskus kirjaston eräpäivät pakottavat siirtämään yhden toisen edelle. Teosten järjestely kiinnostavimman mukaan on yhtä kivaa kuin uuden kirjan aloittaminen, ja on mukavaa nähdä, että mielenkiintoinen lukeminen ei ole loppumassa pitkään aikaan.

Tällä hetkellä lukulistallani on Harry Potter -sarja, jonka neljännessä osassa olen juuri nyt. Kirjakaupasta on mukaan tarttunut myös The Burning Girls intensiivisen tunnelman mestarilta C. J. Tudorilta, dekkaria ja Downton Abbeya yhdistelevä Mitfordin skandaali ja taitavan sanankäyttäjän Hanya Yanagiharan The People in the Trees. Vaikka nautin kirjoista, joita parhaillani luen, odotan samalla innokkaasti, että pääsen uppoutumaan seuraavien romaanien maailmaan.

Kirjastolainapinossa on puolestaan somekuplassani usein vilahtanut Girl, 11, hengästyttäviä lukukokemuksia ennenkin tarjonnut B. A. Paris sekä New Yorkiin sijoittuva Vaimovallankumous, joka on lukulistalla nimenomaan tapahtumapaikkansa vuoksi.

Äänikirjan kuuntelijoille luvassa uutuuksia

Olen ollut BookBeatin tilaaja vuodesta 2017 enkä ole perumassa jäsenyyttäni. Viiden vuoden aikana olen kuunnellut 355 kirjaa, ja monet niistä ovat olleet uutuuksia, joita olisi saanut jonottaa kirjastosta kuukausia. Dekkarit ja hyvän mielen kirjallisuus sopivat hyvin kuunneltavaksi, ja uutta on tulossa muun muassa Sofie Sarenbrandtilta ja Jenny Colganilta.

Molly ja Rolf Börjlind ovat isä ja tytär, jotka ovat yhdistäneet kirjalliset voimansa ja saaneet aikaan Pimeys välillämme -trillerin. Aiemmin Rolf Börjlind on kirjoittanut Rönning ja Stilton -sarjaa vaimonsa kanssa.

Kirjaihminen viehättyy myös Frida Skybäckin Lukupiiri maailman laidalla –teoksesta, vaikka oudolta tuntuu, että kirjassa ”maailman laita” on Skånessa. Ovatkohan mielessä olleet kirjamarkkinat Amerikan suunnalla? Suomalaisen korvaan Skåne ei kuulosta niin kovin eksoottiselta.

Koska Erin Kellyn Älä jää pimeään teki suuren vaikutuksen, odotan Tanssija kuolee kahdesti -uutuutta malttamattomana. Emelie Scheppiin voi aina luottaa, mutta tulevien kirjojen listassa on myös minulle täysin uusia nimiä.

Amanda Craigin Synkässä sopimuksessa on ainakin lupaavat lähtökohdat: kaksi naista jakaa toisilleen tarinan julmista aviomiehistään, ja he sopivat tappavansa toistensa puolisot. Kun naisista toinen, Hannah, on toteuttanut karmean rikoksensa, hän kohtaa ihmisen, jolla on kerrottavaan jotain, mikä saa Hannahin kyseenalaistamaan naisten aiemmin jakaman totuuden. Keneen voi luottaa, ja kuka on oikea uhri?

Romy Hausmannin Lapsikulta puolestaan vie lukijansa metsän uumeniin ikkunattomaan mökkiin, jonne ”isi” on vanginnut naisen ja tämän lapset. Eräänä yönä he onnistuvat karkaamaan, mutta painajainen ei pääty siihen.

Ah, piinaavaa kuunneltavaa tulossa — toivottavasti! Teosten ilmestymisajat ovat pääosin touko-kesäkuun aikana.

* * *

Mitä muuta odotan? Ainakin kesälomaa. 17 opetuspäivää vielä, ja sitten minulla on rajaton vapaus lukea, kuunnella, kuopsuttaa puutarhassa, kokata — ja toivottavasti myös matkustaa. Varovaisesti ehdotin puolisolle, lähtisimmekö kesällä Tallinnaan, kun kauemmas en minä ainakaan vielä uskalla reissata. Jos saan seuralaisen myöntymään, voin lisätä suunnittelulistaani vielä hotellin, ravintolat ja muut käyntikohteet.

Nautitko sinä suunnittelusta?