Tammikuun kuunnellut superlatiiveina

Vetävin: Helen Fieldsin Täydellinen kuolema. Ihmisiä myrkyttävä murhaaja saa tyydytystä omaisten surusta. Fieldsin tappajat ovat aina ällösadistisia, mutta juoni tempaa mukaansa.

Tavanomaisin: Catherine Isaacin Sekainen ihana elämämme. Vaatekaapista löytynyt kirje vie sukusalaisuuden äärelle. Suosittelisin mieluummin Isaacin teosta Maailma on sinun.

Menneeseen kurkottavin: Suvi Ratisen Omat huoneet — missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten. Kiehtova teos vie suomalaiskirjailijoiden työhuoneisiin, jotka vaihtelivat makuuhuoneen nurkasta vankilan selliin.

Noloin raapustus: Audrey Carlanin Calendar Girl — tammikuu. Lukupiirin tammikuun kirjan teemana oli tammikuu, joten valinta oli ilmeinen. Maksetusta seuralaisesta kertova teos sisältää karmeita kliseitä ja typerää dialogia.

Hyvinvointia lisäävin: David JP Phillipsin Kuusi ainetta jotka muuttavat elämäsi. Kirja sisältää tietoa ja toimivia vinkkejä siihen, miten saisimme mahdollisimman paljon hyvää oloa hormoneista ja välittäjäaineista. Erityisesti kiinnostuin luvusta, jossa kerrotaan nopeasta ja hitaasta dopamiinista.

Kummallisin päähenkilö: Albert Camus’n Sivullinen. Teos tuntui ensin täysin yhdentekevältä mutta herätti sitten kuitenkin ajatuksia ja moraalista pohdintaa — sen verran tylsämieliseltä ja empatiakyvyttömältä päähenkilö tuntui. Luin Sivullisen osana Sata kirjaa ennen kuolemaa -haastetta.

Sotkuisin vyyhti: Harlan Cobenin Osuma. Sekasotkussa mukana DNA-sivustoja, nettitrolleja, monimutkaisia sukulaissuhteita ja vigilantteja. Olen lukenut joitakin Cobenin kirjoja ja pitänyt niiden tiiviistä tahdista, mutta jotenkin Osuma tuntui hieman lapselliselta toimintapläjäykseltä.

Hyödyllisin: Ilana Aallon Vartin voima. Itseapuopas ohjaa oikeasti toteuttamiskelpoiseen kodin järjestämiseen.

Kovaksikeitetyin: Raymond Chandlerin Syvä uni. Tämä modernien dekkareiden maailmassa varttunut lukija voi vain todeta: tulipahan kuunneltua!