Terhi Forssén: Sinä olet ääni minä olen hiljaa — runoja New Yorkista

96 St

syntymäpäiväkauppoja / koirien muotiliikkeitä / neljän tassun tennareita baseball-joukkueen tunnuksin / kravatit säkäkorkeuden mukaan // katu leviää kuin lentokenttä / hämärä kiihdyttää taksit keltaiseen lentoon – –

Terhi Forssénin runoteos Sinä olet ääni minä olen hiljaa vie lukijansa New Yorkin kaduille. Runoilija itse on viettänyt kaupungissa paljon aikaa, ja myös kaltaiseni turisti tunnistaa runojen tuokiokuvat. Nuo kuvat samaan aikaan lievittävät ikuista ikävääni New Yorkiin, mutta myös saavat kaipaamaan sinne kipeästi. On säästettävä rahaa sinnikkäämmin, luulen!

New York ei ole paikka, jossa on jokaiselle jotain, vaan paikka, jossa on kaikkea kaikille. New York on keltaisia takseja ja katusiivoojia, ja se on myös Broadway:

jos tässä poikkeaa liiketiloihin / saapuu kangaskauppojen nukkaiselle ulapalle / ymmärtää miksi esiriput ovat korkeita // retrot lamppurivit / stage door          box office / parfyymintuoksuinen parveilu 7 pm / where’s the restroom      where’s the water fountain – –

New York on taivasta kohti kurottelevia rakennuksia, valosaastetta, ruokapaikkoja joissa kiireiset työntekijät myyvät annoksia mukaan:

huteran kylppärinoven narahduksessa / hyvästelen pilvenpiirtäjän valot iltaisin / öisin / jokamausteen bagelit   24/7 / paahdettuna ja folioon käärittynä / kuin onni – –

New York on katukaivoja, leijailevia muovipusseja ja tyypillistä hajua:

8 St-NYU

11.02 am

laskeudun koiran kanssa alas tunnelin tuoksuun / metrolipun kääntöpuolella on nykytaidetta / kioskin sipsipusseilla kirkkaat värit / kaikki maksaa noin dollarin / kylmä vesipullo / nachot      payday peanut candy bar / pilli jolla junan voi pysäyttää – –

New York on nopeasti kulkevien ihmisten ruuhkaa, liikennevaloja ja suojateitä, joiden molemmin puolin kulkijat odottavat vuoroaan — turistit erottuvat joukosta:

don’t walk / ei ole kohteliasta kulkea suuren sateenvarjon alla / kuljettaa tilaa mukanaan kadulla // hän taidekorkeakoulun sotkuisessa ikkunassa / hän ostoskassinsa kanssa kadulla // walk / hän sulkee varjonsa / hän ajaa keltaisella taksilla / hän töhrii kuorma-autojen kylkiä – –

Ja kuten missä tahansa kaupungissa, siellä myös rakastetaan:

suljettu huone ottaa meiltä vaatteet / nämä neljä seinää on meille annettu / hammasharjat kaartuvat kohti toisiaan // veri on yhtä niin kuin meri on yhtä // tämän kirjoittaisimme ihoomme // maitotäplät      sinun / kuppien himmeät renkaat / minun / vaeltava sukka / aurinkolasit              ilma        molempien – –

Kuten Forssénin teoksessa Edelleen tässä, nautin esikoiskirjan puhuttelevista säkeistä: tunnistettavista asioista kuvattuna tavalla, jonka vain runoilija osaa.

***

Postauksen kuvat otettu ensimmäiseltä New Yorkin -matkaltamme vuonna 2012.