The Sun Down Motel — yliluonnollinen murhamysteeri

Olipa ihanaa lukea pitkästä aikaa kunnolla vetävä kirja! Simone St. Jamesin The Sun Down Motel on kummitustarina yhdistettynä murhamysteeriin. Kun romaani on otettava töihinkin mukaan ja luettava hyppytunnilla, on kyseessä kirjallinen elämys eikä ajantäyte.

Vuonna 1982 New Yorkiin näyttelijäksi lähtenyt Viv jää matkansa varrelle ja päätyy töihin motellin vastaanottoon pienelle paikkakunnalle nimeltä Fell. Paikalla on kyseenalainen maine, sillä siellä on murhattu harvinaisen paljon nuoria naisia (juu, taas ne nuoret naiset, tiedän). Motellissakaan ei ole kaikki kunnossa, sillä kuolleiden haamut kummittelevat siellä — kirjaimellisesti. Viville selviää hyvin pian, että murhilla on kytkös motelliin.

Murhaajan selvittämisestä tulee Viville pakkomielle. Hän alkaa saalistaa saalistajaa, ja kissa-hiirileikki onkin teoksen kutkuttavimpia kohtia. Miten kulkea tappajan kannoilla niin, että pysyy itse näkymättömissä? Entä kenelle voi kertoa löydöistään, kun miesvaltainen poliisikunta uskoo, että naisella ei voi olla mitään vakavasti otettavaa sanottavaa?

Vuonna 2017 Vivin siskontyttö Carly lähtee Felliin selvittämään, mitä hänen tädilleen tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten. Täti katosi kesken yövuoron jälkiä jättämättä. Carly saa huomata, että motellissa mikään ei ole muuttunut sitten 80-luvun. Jokin on edelleen vinossa.

Kaksi aikatasoa kietoutuu sujuvasti yhteen, vaikka alussa onkin tiettyä tyhjäkäyntiä, kun kerrotaan molempien naisten saapumisesta motelliin omilla vuosikymmenillään. Katoamismysteeri on kuitenkin aina kiehtova, niin kirjoissa kuin todellisuudessa: mikä oikein on kadonneen kohtalo? Mitä tapahtui? Puhumattakaan miljööstä: pikkupaikkakunta ja syrjäinen motelli (Carlyn aikaan jo rähjäinenkin) antavat kodin kuolleiden hengille, ja yövastaanotto on yksinäinen, turvaton työpaikka nuorelle naiselle.