Vain elämää, hyvän mielen ohjelma
Syksyn 2020 Vain elämää -kauden artisteja on arvosteltu muun muassa B-sarjalaisiksi ja keräilyeräksi (Helsingin Sanomat ja Iltalehti). Arvio on minusta tuntunut vähän oudolta, koska en B-titteliä antaisi välttämättä tästä porukasta kovinkaan monelle. Olen kuunnellut mielelläni Herra Ylppöä ja Mariskaa, Klamydia on oma klassikkonsa (jonka keikalta on myös kyseenalaisia nuoruusmuistoja), ja onhan Arja Korisevakin pitkän uran tehnyt tunnustettu laulaja. Stig on supersymppis, omanlaisensa radiohittimaakari. Ressu Redford on minulle kaukaisin, jonkinlainen haamu ysäriltä.
Reino Nordinia kohtaan minulla oli puolestaan suuret ennakkoluulot. Muinaisessa Iholla-sarjassa hän vain tiuski vaimolleen Marialle minkä kerkesi ja Maria vikisi vieressä kuin hiiri ja antoi itsestään todella karmean kuvan. Sittemmin rouva Nordin on kunnostautunut huuhaapuoskaroinnissa, ja koko pariskunta on vaikuttanut todella vastenmieliseltä. Voi olla, että Reinon kakkapääluonne on jossain siellä pohjalla edelleen, mutta Vain elämää -sarjassa hän on ollut kyllä todella hauska (”Hei, älä myy… tai sä viet multa kaiken” sai minut ainakin repeämään) sekä vetänyt biisejä mukaansatempaavasti.
Jannika B:n jotkin kappaleet ovat olleet tuttuja, mutta en ole häntä sen erityisemmin kuunnellut. Olen kyllä miettinyt, että kai hänessä täytyy jotain olla, kun puoliso on kuitenkin itse Toni Wirtanen. Jannika on vaikuttanut fiksulta, empaattiselta ja hauskalta tyypiltä — sellaiselta, jonka kanssa voisi tulla toimeen todella helposti. Sarjassa olen tykännyt myös Arja Korisevan kommunikaatiosta: hän osoittaa kiinnostusta ja osaa kysyä. Kysyminen ei ole kaikkien perustaito.
Kaiken kaikkiaan kauden porukka tuntuu tulevan hyvin toimeen, ja Ressu Redford sanoikin,ettei hän ole ikinä nauranut yhtä paljon kuin Vain elämää -leirillä. Tunnelma välittyy katsomoonkin, ja minulla on ollut joka jaksoa katsoessa vähän hämärä kestohymy kasvoilla. Vain elämää on oikea hyvän mielen ohjelma.
Parasta olisi, jos pääsisi itse valitsemaan, mitä artistin kappaleita päivän aikana laulettaisiin. 😀 Mariskan päivä oli monella tapaa kiva, mutta tykkään itse Mariskan tuotannosta jotakuinkin sieltä räppivuosilta. Olisin mieluusti kuullut esimerkiksi Anteexi- ja Allah ja Jahve -kappaleet. Myös monet muut ajanjakson biisit olisivat olleet hyviä. Onneksi Reino sentään esitti Murhan.
Paula Vesala sanoi omalla kaudellaan, että lähti ohjelmaan mukaan näyttääkseen keskisormea tosikkoudelle. Muistankin, miten ohjelman alkuaikoina tosikot tosimuusikot arvostelivat konseptia ja illallispöydän itkuja. Sittemmin moni on pyörtänyt puheensa ja jopa lähtenyt itse show’hun mukaan, ja toivon, että yleinen asenne on muuttunut siihen suuntaan, että monenlaisten artistien erilaisia tulkintoja arvostetaan.