Viime aikoina teatterissa: Next to Normal, Bosslady ja Moulin Rouge!
Musikaalien ystävä on saanut taas nauttia. Helsingin kaupunginteatterin lavalla esitetään Moulin Rougea, joka hurmasi jo elokuvana, Kouvolan teatterissa pääsee katsomaan mielenterveysaiheisiin pureutuvaa Next to Normalia, ja Jyväskylän kaupunginteatteri on tuonut näyttämölle kantaesityksensä saaneen Bosslady-musikaalin. Kaikkia voin suositella — seuraavaksi kerron, miksi.
Kouvolan teatteri: Next to Normal
Kouvolan teatteri teki kulttuuriteon ja toi menestysmusikaalin ison maailman lavoilta harmaaseen Kouvolaan. Esitys on voittanut Pulitzer- ja Tony-palkintoja, eikä syyttä.
Next to Normal luottaa siihen, että muutama päähenkilö riittää. Perhe, poikaystävä, pari lääkäriä — siinä se. Perheen äidillä on ongelmia mielenterveyden kanssa, ja henkinen kamppailu vaikuttaa myös aviomieheen ja tyttäreen. Kouvolan teatterin näyttelijät ovat kovan tason ammattilaisia, mutta erityisesti Tiina Winter tekee upean roolin äitinsä laiminlyömänä tyttärenä. Perheen poikana puolestaan nähdään Rakas Evan Hansen –musikaalista tuttu lahjakas Petja Pulkkinen.
Toisten mielestä ristiriitaisuus ja synkät teemat eivät kuulu musikaaleihin, mutta minusta niissä voidaan käsitellä vaikeitakin asioita. Next to Normalin yleisöstä kuului niiskutusta pitkin katsomoa, ja näytelmään onkin hyvä varautua nenäliinoin. Minä, seuralaiseni ja toisella puolellani istunut tuntematon nainen (joka oli esitystä katsomassa jo toista kertaa) olimme sekä väliajan alkaessa että musikaalin päättyessä suorastaan pökertyneitä: kaikki me jaoimme pakahduttavan wow-fiiliksen. Itkun lisäksi esityksessä saa nauraa, sillä paikka paikoin käsikirjoitukseen on ripoteltu myös mustahkoa huumoria.
Helsingin kaupunginteatteri: Moulin Rouge!
Because we can, can, can! Yes we can, can, can!
Jos rakastaa Moulin Rouge -elokuvaa, viihtyy todennäköisesti myös samannimisessä musikaalissa.
Tarinahan on yksinkertainen: köyhä mies rakastuu kurtisaaniin, jonka paha herttua haluaa omakseen. Kertomus kuorrutetaan tarttuvalla laululla ja hienoilla joukkokohtauksilla, siis spektaakkelilla. Vaikka pidän monenlaisista musikaaleista, kunnon spektaakkelilla näyttävine tansseineen on erityinen paikka sydämessäni.
Vaikka Helsingin Sanomien kriitikko suhtautui esitykseen nihkeästi, antoi sille kaksi tähteä ja arvioi Helsingin kaupunginteatterin onnistuneen surkeasti, olen iloinen, etten antanut arvostelun vaikuttaa vaan ostin liput. Kyllä hyvä musiikki ja lavaenergia aina kantavat — varsinkin kun yleisö saa kuulla niin elokuvasta tutut biisit kuin 2000-luvun suuret hititkin. Välillä kappaleet ovat englanniksi, välillä suomeksi. Käännökset toimivat, vaikka ajoittain ne saavatkin aivot askartelemaan: tuttu sävel, mutta mikä ihmeen biisi tämä on!
Jyväskylän kaupunginteatteri: Bosslady
Bosslady on MaijaVilkkumaan luoma musikaali, joka sai ensiesityksensä Jyväskylän kaupunginteatterissa syksyllä 2024. Myönnän, että ensin hieman epäilytti — olen kyllä kuunnellut puhki Vilkkumaan vanhaa tuotantoa mutta hylännyt laulajan jossain teennäisen Kissavideoita-kappaleen tienoilla. Jyväskylä on kuitenkin kotiteatterini, jonka musikaalit olen joka vuosi käynyt katsomassa, joten ei muuta kuin liput myös Bossladyyn.
Musikaali yllättikin hyvin positiivisesti. Bosslady kertoo ystävyksistä, Annista ja Ellistä, feminismistä ja muiden odotuksista. Onko parempi olla kunnon kansalainen vai toteuttaa omat unelmansa? Voiko maailman pelastaa?
Biisit ovat vahvoja ja tarttuvia. Melodiat ja säkeet toistuvat useampaan kertaan musikaalin aikana, mikä on toimiva valinta. Jotkin laulut, kuten Jokaisel on brändi ja Mä halusin olla suffragetti, olivat tuttuja jo radiosta ja sosiaalisesta mediasta. Parhaiten päähän soimaan jäi kappale Käytä voimaa. Biiseissä kuuluu selvästi Maija Vilkkumaan tyyli — välillä kuulosti siltä, kuin Vilkkumaa itse olisi ollut laulamassa.
Vilkkumaan uusi aluevaltaus on siis onnistunut, ja Bosslady toimii Jyväskylän Paviljongissa niin hyvin kuin messutilassa voi toimia — parhaansa ovat tehneet! Kaupunginteatterin remontin vuoksi väki on evakossa tämän ja vielä ensi vuodenkin, kunnes päästään palaamaan takaisin juurille.
Koska olen käynyt koko ikäni (39 vuotta) Jyväskylän kaupunginteatterissa, sen esityksiin ja myös itse teatterirakennukseen liittyy myös vahvaa nostalgiaa. Siksi tunnen tiettyä kaihoa (ja pettymystä), kun tutut ja turvalliset näyttelijät eläköityvät tai muuttavat ja lavalla heiluukin ihan uusia kasvoja. Bossladyssakin vanhaa kaartia edustaa vain Jouni Salo, jonka olen nähnyt lavalla ensimmäisen kerran varmaan 7-vuotiaana!
No, kokoonpanot muuttuvat, ja sellaista se on. Mutta se, mikä ei muutu, on musikaalien mukaansa tempaava energia. Kehnoinkin musikaali on vähintään keskiverto kokemus, mutta yllä mainitut kolme esitystä nousevat ehdottomasti keskinkertaisen yläpuolelle.
Menkäähän katsomaan! <3 (Jos ette ole vielä käyneet.)