Viisi syytä lukea Elle Cosimanon Finlay Donovan -sarjaa

1. Päähenkilöistä on helppo pitää. Toinen heistä on kirjailija ja kahden lapsen äiti Finlay Donovan, joka on aikamoinen koheltaja mutta myös sympaattinen järjen ääni, mitä tulee toiseen päähenkilöön. Kaksikkoon kuuluu myös Veronica Ruíz, joka päätyy Finlayn lastenvahdiksi ja samalla ystäväksi. Vero on fiksu ja suorasanainen, ei mikään ”people person”, mutta kirjan hahmona viihdyttävä.

2. Juonikuviot ovat erilaisia kirjasta toiseen — ei voi sanoa, että kirjailija noudattaa samaa kaavaa koko ajan (ellei lasketa sitä, että Finlay joutuu jatkuvasti pulaan). Sarja alkaa siitä, että Finlay puhuu kahvilassa kustannustoimittajansa kanssa dekkarinsa juonesta, jolloin häntä luullaan palkkamurhaajaksi. Toisessa osassa palkkamurhan kohteena on eräs Finlaylle läheinen ihminen, kolmannessa seikkaillaan siviileille tarkoitetussa poliisiakatemiassa ja neljännessä kirjassa ollaan Atlantic Cityssä jäljittämässä varastettua autoa ja siepattua poikaystävää.

3. Kirjoissa on sopivasti mustaa huumoria ja jännitystä. Ruumiita riittää, mutta ei skandidekkareille tyypilliseen synkeään tyyliin, vaan mukana on kevyt ote. Toki päähenkilöiden puolesta saa pidättää hengitystään, mutta tapahtumille voi myös hymähdellä (ellei jopa nauraa). Teokset ovat pakoa arjesta parhaimmillaan, ja lukuisat juonenkäänteet varmistavat sen, että aika ei käy pitkäksi.

4. Teoksissa on arvoituksia, jotka ratkeavat, ja mysteerejä, jotka jättävät lukijan arvailemaan. Jokaiseen kirjaan saadaan tyydyttävä loppuratkaisu, mutta kaikki salaisuudet eivät ole paljastuneet vielä neljännessäkään osassa.

5. Luettava ei lopu ihan heti kesken, sillä neljännen kirjan loppu vihjaa, että ainakin viides osa on vielä tulossa. Ja vaikuttaa siltä, että juoni lähtee uusille raiteille, sillä jälleen löydetään ruumis — odottamattomasta paikasta!