TÄYDELLINEN LOPPUTULOS?
Kirjoittelin vuosi sitten perfektionismista ja siitä, kuinka uuvuttavaa on olla itsensä vihollinen. Myötätunto itseään kohtaan on ollut tämän vuoden merkittävin teema ja oh boy, ovat nämä viimeiset 12 kuukautta olleet yksi helvetillinen matka itsensä ruoskimisesta myötätuntoisempaan ajatteluun.
Haaveilu ja suunnittelu ovat ihania asioita, ja liian moni meistä käyttää aivan kohtuuttoman paljon aikaa niihin. Oli se sitten muutto ulkomaille, josta on haaveillut pitkään tai jotain ihan tavallisia arkisia asioita, kuten illallisen suunnittelua. Tavoittelemme aina täydellistä lopputulosta, vaikka emme voi ikinä tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Tuhlaamme aivan valtavan määrän energiaa asioiden ylianalysoimiseen. Enkä nyt väitä, etteikö suunnitelmallisuus olisi tärkeää. Todellakin on. Täytyy olla (henkisesti ja fyysisesti) varustautunut siihen, että mitä vaan voi tulla vastaan. Et saanutkaan viisumia maahan, johon halusit muuttaa tai avokadot ovat kaupasta loppu, vaikka suunnittelit tekeväsi avokadopastaa. Elämällä on tapana yllättää ja suuntaa pitää osata muuttaa, kun tarve vaatii.
Ylpeydellä ei pötki pitkälle, ellei ole valmis oppimaan ja kehittymään matkan varrella. Monet eivät kehtaa myöntää, että homma ei nyt mennytkään ihan putkeen. Juuri silloin ollaan siinä kriittisessä pisteessä, jossa oma asenne ratkaisee. Empatia itseään kohtaan on vapauttavaa. Nyt kävi näin. Jatketaan matkaa.
yes girlin perustaminen on samalla ollut yksi elämäni parhaimmista ja kamalammista päätöksistä. Elän joka päivä mukavauusalueeni ulkopuolella ja aina välillä pohdimme Petran kanssa, että mihin me oikein olemme ryhtyneet…
Emme olleet kumpikaan valmiita sivuston pyörittämiseen, saati sitten videotuotantoon. Vaikka sivusto on ollut vasta kaksi kuukautta pystyssä, niin suunnittelimme sitä monta kuukautta. Ja onneksi aloitimme ennen kuin motivaatio siihen olisi loppunut, sillä tässä tekemällä on ollut pakko tehdä hienosäätöjä ja mukautua. Toki meillä on tavoitteita yes girlille, mutta emme voi varmasti tietää mihin suuntaan se kehittyy. Täydellistä lopputulosta on haastava ennakoida. Sitä paitsi se olisi tylsää? Avoimella mielellä voi saavuttaa sellaisia asioita, joista ei olisi edes koskaan edes osannut unelmoida!
Elisa kirjoitti kahden minuutin säännöstä: jos jonkun asian tekemiseen menee maksimissaan kaksi minuuttia, niin se kannattaa tehdä heti. Tuohan on aivan loistava sääntö, sillä emme edes pysty keskittymään tuon pidempään yhteen asiaan kerralla.
Mitä kauemmin vatvomme jotain asiaa, sitä kauemmin olemme jumissa. Täydellisyyden tavoittelu vie mielekkyyden kaikesta, jolloin lopulta saatat luovuttaa asian suhteen, eikä minkäänlaista lopputulosta koskaan synny, jos ei ikinä aloita.
KUVAT: Julia Toivola
Takki: Vero Moda
Pusero: Acne Studios
Housut: Dante6/Dots
Hattu: Tebian
Kengät: Tamaris
Lue myös:
Kun mikään ei riitä
9 asiaa ennen aamuyhdeksää