Matkalla joogaopettajaksi (osa 4)
En voi käsittää, että Balin joogaopekoulutuksesta on jo 3 kuukautta. Siis kolme kuukautta! Neljännes vuodesta. Piti oikein laskea sormin, että voiko se pitää paikkansa.
Tuntuu kuin olisin juuri viime viikolla laskeutunut Suomen maaperälle ja liukastunut häntäluulle räntäsateessa matkalaukkujen kera. True story, näin kävi silloisena helmikuisena iltana, kun astelin kotiportista sisään.
Mitäpä kaikkea joogarintamalla on tapahtunut tässä välissä? Well well, sanotaan ettei ikinä unohda ensimmäistään.
Mun ensimmäinen joogatunti oli ikimuistoinen ja mut kirjaimellisesti heitettiin susille. Nimittäin pääsin yes girl -yhteistyön muodossa vetämään Suomen korisjoukkueelle, Susijengille super hauskan joogasessarin! Unelma olisi opettaa urheilijoita säännöllisesti. Fun fact: Lätkän MM-joukkueen opettaminen on ollut jo haaveissa useamman vuoden. Myös vangeille joogan ja ylipäätään läsnäolon taidon opettaminen olisi kiehtovaa. 😀
Susijengiläisten jälkeen olen sijaistanut muutamia kertoja lemppari joogasalissani, Saga Yogassa. Saga on vanha tuttuni lukioajoilta ja hänen kasvutarinaa joogan parissa on ollut äärimmäisen inspiroivaa seurata. Saga on luonut mielettömän ystävällisen ja lämminhenkisen yhteisön. Siellä on ihana opettaa, mutta myös käydä muiden opettajien joogatunneilla.
Vinyasa-tuntien lisäksi olen opettanut meditaatiota ja yin-joogaa yes girl -workshopeissa. Olen myös käynyt pitämässä näytetunteja parissa joogasalissa, mutta sitoutuminen viikkotunteihin tuntuu tähän hetkiseen elämään haastavalta. Ajatuksena oli, että keskittyisin yksittäisiin tunteihin ja workshopeihin. Silti jokaisen opetuskerran jälkeen mulla on yhä vahvempi fiilis, että mun kuuluu opettaa säännöllisesti.
Balin jälkeen olen aloittanut myös uusia opintoja. Joogan parissa syvennyn raskaana olevien, synnyttäneiden naisten ja lasten opettamiseen. Olisi ihanaa vetää vauvajoogaa! Tai koiranpentujoogaa!!
Lisäksi aloitin positiivisen psykologian opinnot Joyllassa. Haluan joogaopettajana tarjota muutakin kuin pelkkää fyysistä harjoitusta ja Rosa Nenosen innoittamana hakeuduin opintojen pariin. Positiivinen psyka on tieteenalana äärimmäisen mielenkiintoinen ja kirjoittelen tästä varmasti omia postauksia, kun opinnot etenevät.
Tällä viikolla aloitin opetukset ensimmäisellä yritysasiakkaallani. Minusta on mielettömän kunnioitettavaa, että työhyvinvointiin panostetaan ja tarjotaan työntekijöille kokonaisvaltaista hyvinvointia. Omakohtaisesta kokemuksesta ja kun olen ystävieni kanssa jutellut, niin työhyvinvointiin ei panosteta monessakaan yrityksessä liikaa. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet maksavat itsensä nopeasti takaisin.
Urheilijoiden, vankien, äitien, vauvojen ja koiranpentujen (:D) lisäksi olisikin ihanaa opettaa yrityksissä erilaisille tiimeille. Uskoisin, että vakituisten ryhmien opettaminen olisi äärimmäisen palkitsevaa, jos ja kun näkee kehityskaaren opetusjakson aikana.
Tästä sain itse hyvän opetuksen, kun blogikollegani (ja pian joogaopekollegani!) Vilma kehotti minua aloittamaan Rööperin aamujoogassa. En ollut aiemmin astangan suurin fani, mutta Balin jälkeen teki mieli kokeilla jotain uutta. Joogasali on auki aamuisin 6-9 ja joogit voivat tulla ja mennä omaan tahtiin. Astangassa oppilaiden tulee muistaa asanoiden järjestys ja jokainen etenee omaan tahtiin. Tyyli mahdollistaa keskittymisen täysin omaan harjoitukseen ja kehitykseen. Opettaja ohjaa asentojen kanssa ja antaa uusia asanoita joogin edetessä. Olen hurahtanut ja mielettömän mielissäni, että annoin astangalle uuden mahdollisuuden.
Oppia ikä kaikki, vai miten se meni. Joku varoitti mua – taisi olla Saga – että se on menoa ensimmäisen koulutuksen jälkeen. Sen jälkeen oppimisen halu vain kasvaa. Vaikka olen valmistunut virallisesti opettajaksi, niin oppilaana pysyn ikuisesti.
Kuvat: Daniel Taipale & Petra Wettenranta
Lue myös:
Matkalla joogaopettajaksi osa 1, osa 2, osa 3.