Huhheijaa! Olen odottanut, että nämä kuvat täyttäisivät pyöreitä. Ihan vaan sen takia, että voin sanoa, että näistä on kymmenen vuotta 😀 Vuosi 2008 oli aika merkittävä monella eri tapaa. Olin juuri edellisenä vuonna muuttanut takaisin kotiin sisäoppilaitoksesta ja koin melkoisia sopeutumisvaikeuksia; murrosikä puhkesi (kyllä, melkoisen myöhään) ja olin lopettanut tanssiuran. Elämä oli melkoista hakemista, mutta onneksi oli opiskelupaikka vielä Suomessa, painoin kahta duunia ja lihoin 30 kiloa. Kaiken lisäksi täytin 18 sinä vuonna. Tein siis mitä halusin.

Olin aina ollut kilteimmästä päästä ja hyvä koulussa. Peruskoulusta päästyäni keskiarvoni oli reilusti yli 9. Silloisessa koulussani oli kova kilpailu numeroista, enkä missään nimessä edes ollut kärkisijoilla. Näin jälkikäteen mietittyäni, niin kilpailuhenkeni taisi jollain tavalla traumatisoitua noilta ajoilta.

Lukiossa keskiarvo tippui aika reilusti, kun koulu oli viimeisenä mielessä. Mutta, sain sitäkin arvokkaampia ystäviä, jotka ovat edelleen bestiksiäni. <3

Muistan ikuisesti, kun sain mummiltani 17-vuotissyntymäpäiväkortin, jossa luki, että ”neito on kauneimmillaan 17-vuotiaana”. Minun kohdalla se ei kyllä pitänyt yhtään paikkansa 😀 Voin niin huonosti omassa epävarmuudessani ja olin maailman hirvein teinipissis, joka ei välittänyt mistään. Ei edes itsestään.

Tekisi mieli rutistaa tuota kymmenenvuodentakaista Kriseldaa ja ehkä myös vähän läpsästä hereille tähän maailmaan. Vähän säälittää vanhempani, mitä kaikkea he ovatkaan joutuneet kestämään. Ei voi muuta kuin nostaa hattua heidän kärsivällisyydelle ja erityisesti äitini cooliudelle.

Vihdoin 18-vuotissynttärit saapuivat ja vietin ne Amerikassa. Sitä kuvittelee saavansa isot bileet, johon saa limusiinikuljetuksen ja skumppa virtaa aamuun saakka. Perheloma Vegasissa on ehkä suomalaisnuoren painajainen tuona maagisena synttäripäivänä. Ai että, se oli kans yks kokemus kun känniset turistit kopeloivat peliautomaateilla.

Kaikki ovat varmasti kokeneet pahoja murrosikävuosia, minulla se tapahtui vasta täysi-ikäisyyden tienoilla. En juurikaan käynyt alaikäisenä baareissa tai juonut tai tehnyt mitään muutakaan tuhmaa. Vuonna 2008 lähti irti niidenkin teinivuosien edestä. Eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että olin silloin baarissa töissä. Ulkonakäymiset sijoittuivat pitkin viikkoa, eikä varmaan yhtäkään Sunnelaa tai Sikamaanantaita jäänyt väliin! 😀

Muutin aika nopeasti pois kotoa täytettyäni 18 ja välit vanhempaani parani huomattavasti. Se oli varmaan jollain tapaa helpotus kaikille. Äitini piti kovempaa kuria, kun olin nuorempi, mutta hölläsi, kun tajusi ettei mitään ollut enää tehtävissä. Olinhan jo 18 ja aikuinen.

2008 loppuvuodesta rakastuin high school sweetheartiini ja se tavallaan pakotti “aikuistumaan”. Kirjoitin lopulta hyvät yo-paperit, oli kämppä, autot, koira ja hakupaperit oikikseen.

Enpä olisi silloin uskonut, millaista elämäni on nyt, kun 28-vuotissynttärit kolkuttelee ovella. Kaiken piti olla vesiselvää. Mutta niin se menee, unelmat muuttuu matkan varrella ja pitää olla avoimin mielin. Ikinä ei voi tietää mihin suuntaan elämä heittelee ja hyvä niin. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: teen edelleen mitä haluan. Tosin ihan erilaisella energialla.

Lue myös:
Ihan Hangon keksinä
Tähän aikaan ensi vuonna?