(kulmakarvat kurkottavat kohti taivasta)..aijaa.. yrittäjäksikö? mieti nyt vielä. Mitä sä niinku meinaat tehä? Virkkaa jotain sukkia?

Joo ja en.. Sori hei, varo ettei kärpäset lentele suuhun..

Viime päivinä tämä mun yrittäjäksi ryhtyminen on myllertänyt mielessä. Ei sillä,ettäkö miettisin perääntyväni vaan se miten tähän suhtaudutaan. Käsitöihin, yrittäjyyteen ylipäätään ja varsinkin näiden kahden yhdistämiseen. Välillä kun saan osakseni tiedusteluja mitä meinaan kotiäiti ajan jälkeen tehdä, jostain syystä häpeilen vastata alkavani käsityöyrittäjäksi. Vastaus aiheuttaa usein hölmistyneitä ilmeitä, sellaisia joita kysyjä ei varmaan tajua edes vääntelevänsä ja vaatii aina perusteellisempia selityksiä. Eniten ehkä mietityttää se että koulussa jossa näitä juttuja opiskelin, kannustus koko hommaan oli hyvin laimea joiltakin opettajilta. Ja vielä alalta johon työllistyminen vaatii useasti yrittäjäksi ryhtymistä.  Voivoi, onhan tämä vähän niin ja näin. Useinhan tätä tehdään leipätyön ohessa. Lähtökohtaisesti odotin että koska opiskelen alalle jossa ei valmiita työpaikkoja pulppuile ja yrittäjyys on melkeinpä pakollista, on koulu edes enemmissä määrin panostanut sen tukemiseen. Opiskelujen edetessä tuli hyvin tutuksi jutuksi se että he jotka ovat alalla menestyneet ovat perusartsan jälkeen jatkaneet opintoja. Meille perustutkintoa suorittaville ei sitä toivoa paljon vilauteltu. Niinniin, kun ei täällä meidän koulussa ole ollenkaan markkinointia vaikka se on yksi hyvin oleellinen osa-alue.  Kävin myös koulun puolesta järjestetyn etäopiskeluna suoritettavan suppean ”yrittäjyyskurssin”.  Kikkarehan siitäkin käteen jäi. Tehtäviä tuli, ja jos en ihan väärin muista käsinkirjoitettuna piti palauttaa ettei vaan pystyisi netistä suoraan kopioimaan. Mitään et takaisin saanut, elikkä et myöskään palautetta. Kurssi suoritettu, numerotodistukseen. Etkä tiedä yhtään mitä ymmärsit ja mitä et. Thanks dude! Varsinaiselle yrittäjyyskurssille en ehtinyt mammaloman puskiessa päälle.

Eihän tämä kaikille sovi, ja omaltakin kohdalta se selvinnee lähitulevaisuudessa, mutta täytyy sanoa että eipä sitä täällä ole myöskään turhan helpoksi tehtykään. Laitankin tähän linkin Olipa kerran yrittäjä blogiin, josta olen itse saanut paljon hyviä neuvoja. Varsinkin kun uskon että tällä matkallani tulee olemaan monen monta suden- vai sanoisinko jopa karhun mentävää kuoppaa. Suosittelenkin kurkkaamaan kaikkia joita aihe kiinnostaa.

Linkitän myös suoraan sivulle jossa kerrotaan kaikessa kauneudessaan minkä pyörän selkään olen hyppäämässä.

Ja jotta juttu olisi muutakin kuin itkuvirttä, kerron myös pari tapausta jonka johdosta jaksan uskoa uskaltavani katsoa tämän kortin, oli se sitten toppi tai floppi. Yrittämisen vaikeuden lisäksi myös näitä tämän kaltaisia onnistumisia olisi kiva kuulla enemmän, etenkin jo opiskeluaikoina. Vaikka eihän meistä kaikista tähän ole, mutta antaa edes hieman enemmän rohkeutta, edes yrittää.. tai haaveilla.

Vaikka aiemmin nurisin koulun suuntaan, täytyy peukuttaa erästä opettajaa joka päinvastoin, antoi pieniä vinkkejä taipaleen alkuvaiheeseen ja printtasipa vielä juuri tällaisen onnistujan tarinan. Käsitöillä ei elä, ”Et tule koskaan saamaan leipääsi tuollaisella näpertelyllä”  Siinäpä vasta iltalukemista! Tätä suosittelenkin käsityölle aikovia.

Ja mistä tämä viimeinen myllerrys sai alkunsa? Olin ystäväni kanssa kiertelemässä helsingin joulumyyjäisiä. Ja koska olemme vähän niinkuin samassa paatissa tilanteen puolesta, olimme ehtineet päivän aikana pohtia ja murehtia tähän hommaan ryhtymistä. Päälimmäiset fiilikset olivat epätoivon puolella, siihen asti kunnes vierailimme värejä rakastavan liikkeessä. Taiga colors ,uusi tuttavuus minulle. Aivan ihania tuotteita ja vielä Suomessa tehtyjä. Kovin olisin halunnut Suomalaista työtä tukea ja jotain pientä ostaa pukin konttiin mutta valitettavasti en pystynyt Matin taas lymyilevän kukkaron pohjalla. Mutta päälimmäisenä jäi mieleen niin hyvän tuulinen ja pirteä perustaja Jutta Kuure. Muutamia ajatuksia vaihdettiin ja liikkeestä pois lähtiessä päälle sain taas sen moodin, hitto soikoon et oon taas innoissani!

Olen varmaankin jäärä ja tyhmän  hullunrohkea kun tähän aion. Aivan yksin. Itsenäisesti yön pikkutunteina otan selvää ja opiskelen yrityksen perustamisesta,  markkinoinnista josta minulla ei ole aiempaa tietämystä ollenkaan, myynnistä ja kaikesta muustakin. Varmasti kiipeilen jossakin pers edellä puuhun, mutta luulen olevani sitkeää sorttia. Parempi katsoa kuin katua, ja jos koko juttu on pelkkä plörinä niin sitten suunnitellaan plan biitä.