3 x ihaninta just nyt!
Lapseni kädet. Lapseni. Olen käsi- ihminen. Olen aina kiinnittänyt huomiota ihmisten käsiin ja kädet ovat minulle tärkeät. Rakastan käsien ilmaisuvoiman kauneutta. Lapseni kädet ovat tällä hetkellä kauneinta mitä tiedän. Ne ovat silkin- , sametin- ja hattaran pehmeät, pulleat kuin pumpulipallero, ja hyväntuoksuiset kuin vadelma tai vanilja tai – vauva. Rakastan pitää lastani kädestä kiinni, ja rakastan kun hän tarttuu sormeeni aina uudelleen ja uudelleen lujan lempeästi, vahvan herkästi, turvautuen ja luottaen. Lapseni käsien iho on aina lämmin. Ei voi olla mitään kauniimpaa, ei voi olla mitään täydellisempää.
Toki lapseni on kokonaisuudessaan ihaninta just nyt. Hänen ilonsa, hänen naurunsa, hänen mustikkasilmänsä, hänen läheisyytensä, hänen ihmeensä ja hänen salaisuutensa. Ja – rakastan myös mieheni käsiä. Ne ovat täydelliset miehen kädet – isot, lämpimät, turvalliset, osaavat ja taitavat. Kauneinta on katsella noita kahta yhdessä.
Kesä. Kunnon kesä. Jostain syystä tuntuu ettei tämän kesän kaltaista kesää ole ollut naismuistiin eikä vuosikausiin. Kesää kun taivas on lemmikinsininen joka päivä, aina uudestaan ja uudestaan. Kesää kun aurinko paistaa paistamistaan, ja västäräkit keikuttelevat hilpeinä pyrstöjään. Kesää, jonka jälkeen en menekään töihin, vaan jatkan mammalomailua vielä seuraavaan syksyyn saakka. Kesää, jonka saan nyt toista kertaa aikuisiällä viettää omakotitalossa – ja nauttia lähes koko talon kiertävästä terassista, jolloin aurinkoa, tai niin halutessaan varjoa, pystyy seuraamaan läpi päivän, illan ja yön. Kesää, kun voi mennä päivä-poreisiin tai päiväsaunaan. Kesää, kun olen äiti ensimmäistä kertaa elämässäni. Rakkauden kesää.
Uudet uikkarit – ja naisellisuuden ilo! Kadotin naisellisuuteni joitain vuosia sitten. Se taisi kadota keski-ikään ja korona-etäilyyn. Siihen kun kroppa ei enää ollutkaan alipainoisen hoikka ja täydellisen kiinteä. Siihen, kun kotona ollessa korkkarit ja minimekot jäivät kaappiin, ja meikit wc:n laatikoihin. Oli ihan hirveän surullista kadottaa jotain sellaista, mikä on aina ollut itselle tosi tärkeää. Kadottaa pala omasta itsestä. Noiden muutamien vuosien aikana en erityisemmin nauttinut katsoa peilistä alastonta vartaloani, enkä nauttinut myöskään uikkareiden pitämisestä. Ihmeellistä kylläkin, mutta raskaus ja sen jälkeinen aika palautti elämääni ilon naisellisuudesta ja omasta vartalostani. Raskaus laihdutti minua, ja tämänhetkisessä painossani tunnen oloni kotoisaksi ja omaksi itsekseni (vaikken millään tavoin yhdistäkään painoa omaan arvokkuuteeni). Minua ei myöskään, enää, haittaa mitkään ikääntymisen merkit – ei juonteet eikä rypyt, ei ihon ”epätäydellisyys”, ei vatsan pieni kumpu. Päinvastoin, olen mielestäni kauniimpi kuin koskaan. Onnellisuus tekee kauniiksi. Rakkaus tekee kauniiksi. Ikä tuo karismaa ja itsevarmuutta, eikä tämä ole vain kliseinen sanonta. Olen löytänyt uudelleen ilon myös uikkareista! Alkukesän auringonsäteiden alkaessa kutitella ihoa minulle tuli olo, että haluan hemmotella itseäni uusilla, naisellisilla ja seksikkäillä uikkareilla. Oransseilla ja vaalean oliivinvihreillä. Kyllä. Näiden lisäksi suihkutan kaulaani aimo annoksen lempituoksuani ja laitan huuliin huimasti pinkkiä – ihan vaan kotona, ihan vaan omaksi (ja mieheni) iloksi. On ihanaa olla nainen. Taas.
Sitä vaan että nautitaan kaikesta siitä hyvästä, kauniista ja ihanasta mitä meillä on. Ympärillämme, toisissa ihmisissä, meissä itsessämme. Nautitaan kesästä ja rakkaudesta. Nautitaan. Nautitaan. Uskoithan jo?