Olen kirjoittanut Kuningatarajatus – blogia aika tarkalleen kaksi vuotta – tämä postaus mukaan lukien 131:n postauksen verran. Se on paljon se. 131 postausta rakkaudesta, ystävyydestä, positiivisen ajattelun voimasta, naiseudesta, naisen kehosta, ihmisten kunnioittamisesta, eläinten kunnioittamisesta, inhimillisyydestä, hyvyydestä toisia kohtaan, parisuhdeväkivallasta, huumeista, omakotitaloprojektista, sisustuksesta, kauneudenhoidosta, ruoanlaitosta, omasta elämästäni ja siitä kuka olen, koirani elämästä, muistisairaudesta, opettajuudesta, raskaudesta, äitiydestä, lapsestani. Mukaan on mahtunut myös kolme kaupallista yhteistyötä, joista olen ikuisesti kiitollinen. Pentik, Oriflame ja Halivia design ovat kaikki yrityksiä, joiden arvomaailman ostan täysillä.

Rakastan sitä kun asiat tapahtuvat luonnostaan ja luonnollisesti, pakottamatta, tarkoituksellisesti, intohimosta ja rakkaudesta. Näin sai alkunsa myös Kuningatarajatus – aikana, kun pandemia ilmestyi kuvioihin, ja pian sitä seuraten minulla oli edessäni kansalaisopiston opettajan pitkä kesäloma. Minulla oli aikaa. Minulla oli liekki. Liekki kirjoittamiseen. Tämän blogin tekstit ovat soljuneet sisältäni kuin itsestään aina noin viime vuodenvaihteeseen saakka. Minun on ollut pakko kirjoittaa. On ollut niin paljon sanottavaa, niin paljon tärkeää. Olen ollut huumaantunut kaikesta siitä palautteesta, vuorovaikututuksesta, mielenkiinnosta ja lämmöstä mitä olen lukijoiltani saanut. Olette myötäeläneet, innostuneet, oivaltaneet, iloinneet ja surreet kanssani. Kiitos. Kiitos myös ihan jokaisesta kommentista jotka olen postauksiini saanut. Kiitos siitä, että olen voinut tuoda lohtua, valoa ja toivoa monen elämään. Kiitos että myös te olette auttaneet minua, niin monessa asiassa, niin suurella lämmöllä. Olen jopa saanut yhden ystävän blogini lukijoista, viimeksi eilen pyysin häneltä neuvoa ja apua erääseen asiaan. Kuningatarajatus – blogi on ollut kauniiden kohtaamisten blogi.

Hiljalleen sanainen arkkuni on alkanut ehtymään. Toisaalta myös aikani on ”ehtynyt”, luovuuteni hiukan kuihtunut, fokukseni vähän siirtynyt. Olen reilun vuoden ikäisen pienen pojan äiti. Pojan, jolle haluan omistaa suurimman osan ajastani. Pojan, jonka kanssa haluan – vihdoin – nauttia hiljalleen avautuvasta yhteiskunnasta, kesän lämmöstä ja elämän ihmeellisistä seikkailuista. Pojan, joka on viimeiset yhdeksän kuukautta valvottanut minua melkein joka yö niin, että olen tällä hetkellä aika lailla tyhjiin imetty rätti. Täynnä rakkautta lastani kohtaan – täynnä tyhjyyttä kaikkea muuta, vähemmän tärkeää, kohtaan. Olen jo sanonut – kirjoittanut – kaiken. Tästä eteenpäin kirjoitan minun ja lapseni tarinaa.

Minun ja lapseni tarinaa. Tästä tarinasta saattaa mahdollisesti ehkä joskus, jos planeetat ja tähdet ja maailmankaikkeus ovat suotuisasti kohdillaan, syntyä ihan uusi blogi. Se blogi olisi ikäänkuin Kuningatarajatus – blogin lapsi. Sen nimi olisi Kullannuppu. Mikäs muu. Samat alkukirjaimet, sama kirjoittaja, sama rakkaus kirjoittamiseen. Sama mieli, sama sydän, sama nainen. Katsotaan. Whatever will be will be. En pakota. Jos jostain kirjoitan niin palosta.

Olkoon vappu tänä vuonna yhtä kuin valo ja vapaus. Kesä. Ilo. Helpotus. Onni. Sinulle, minulle, meille kaikille. Me koristelemme kotimme ruusukultaisilla serpentiineillä, Viljami saa dinosaurus – pallon, ja pöytään katetaan itsetehtyjä hampurilaisia ja vadelmamunkkeja. Skumppa on valittu pullon kuosin mukaan, kuinkas muuten.

Rakkautta, kaikkea hyvää, ja ihmeitä – niitä toivon ihan jokaiselle, ihan hirmuisen paljon!

Hymyillään kun tavataan, lämpimin halauksin, be safe,

Päivisusanna💗

Kiitos!

Tässä vielä yhteystietoni, jos joku haluaa olla minuun yhteydessä ei – julkisesti:

e-mail:  praatikainen@hotmail.com        instagram: paivisusannaraatikainen        facebook: Päivisusanna Raatikainen

Ps. Viljami on oppinut tällä viikolla matkimaan lehmän lisäksi kanaa ja koiraa, heittämään palloa, ja käymään potalla – huikea pieni mies! Vielä kun hän oppisi nukkumaan yönsä, äidin ja isin voimat alkaa olla vähissä. Tämän asian suhteen saa pitää peukkuja (tai ristiä kädet, mikä vaan tuntuu itselle luontevimmalta)💗