4v. – synttärit!
Vietimme poikamme 4v.- synttäreitä viime kuussa hienoisella viidakko – teemalla (syynä se, että viidakkoleikit ovat jo pitkään olleet yksi ehdottomista suosikeista)! Näin ollen kakussa ja serveteissä seikkaili viidakon eläimiä ja kasvillisuutta, minkä lisäksi ostimme elefantti-, apina-, leijona – ja tukaani- ilmapallot päivänsankaria ilahduttamaan. Koristelimme kotia muutoinkin ilmapalloilla ja serpentiineillä, sillä eihän vappuun enää niin kovin pitkä aika ole, eihän?
Menu koostui pojan suosikeista, eli suklaamuffinsseista, fasupaloista, nachoista, ”cheeseballsseista”, Lidlin pikkupizzoista (tuunaukseen rucolaa ja pikkutomaatteja), cocktailpiirakoista&munavoista ja viinirypäleistä. Tarjolla oli myös kurkku – ja porkkanatikkuja parilla eri dippikastikkeella, sekä salsaa tulisemman maun ystäville. Mehulinjalla (sokeriton) mentiin, eikä myöskään karkkeja ollut tarjolla. Olen alusta saakka ollut aika tarkka lapsen sokerin saannin suhteen, ja herkut kuuluvat meillä ainoastaan juhliin tai kyläilyihin. Olen myös huomannut ettei lapsemme edes oikein piittaa makeasta suklaata lukuunottamatta. Syynä ehkä juurikin se, ettei ole ns. makuun päässyt, ja toisaalta en itsekään ole makean ystävä.
Ensimmäisen juhlapäivän ensimmäiseen kattaukseen olimme – itseoikeutetusti – kutsuneet isovanhemmat sekä kummit (joista tosin vain toinen pääsi tuolloin tulemaan). Alkuillasta juhlimaan saapuivat vielä ystäväperhe naapurista (heidän neljävuotias lapsensa on kaverustunut poikamme kanssa), sekä siskoni ja miehensä. Käytännössä kyseinen lauantai oli siis yhtä juhlaa melkeinpä aamusta iltaan – mikäs sen parempaa! Lahjaksi poikamme sai paljon vaatteita, hamahelmiä, Afrikan tähden, palapelejä, tussit ja piirustuspaperia, Barbien, askartelutarvikkeita, muovailuvahaa sekä Oppi&ilo- puuhakirjan viskareille. Barbieta lukuunottamatta olimme vinkanneet vieraille jonkin muun olevan mieluisampi lahja kuin lelut/tavarat (näitä meillä on jo enemmän kuin mitä säilytystilat antavat järkevästi myöten). Oikein hyviä lahjoja kaikki, mutta suloisuus- kategorian voittaa mummin tekemät neuleet!
Pojan suosikiksi taisi valikoitua Barbie – olimmehan muutamaa viikkoa aiemmin naapurin tytön synttäreillä joilla availtiin paketeista juurikin Barbieita. Yritän itse välttää kaikenlaisia sukupuoli – stereotypioita – lasten kuuluu mielestäni saada elää vapaasti tykäten juuri siitä mistä tykkäävät. Minun poikani tykkää punaisesta ja halusi lahjaksi Barbien jolla on siivet.
Juhlapäivässä lapsen näkökulmasta parasta taisi olla riehakkaat leikit naapurin tytön kanssa. Olimme myös piilottaneet lapsille kotiimme ”yllätys-pussukat”, joista löytyi rusinarasia, huulirasva, kaksi ilmapalloa sekä kuivattuja hedelmäpaloja. Äitinä tunsin onnea siitä, että lapsi sai juhlaansa samanikäisen leikkikaverin (isoveli kun jo 19 vuotta, serkut niinikään aikuisia, ja päiväkoti- kavereita emme vielä katsoneet aiheelliseksi kutsua). Päivän päätteeksi rentouduimme perheen kesken hetken saunassa ja poreammeessa, minkä jälkeen uni maittoi kaikille seuraavan aamun kello kymmeneen saakka!
Juhlia seuraavana päivänä olimme kutsuneet kylään vielä yhden ystäväperheen (tutustuimme muskarissa aikoinaan), joiden poika on samanikäinen kuin meidän. Olen itse ihmisenä sen tyyppinen, että tykkään juhlissa pitää vieraiden määrän ”maltillisena” jotta aikaa jää rauhaisaan jutusteluun jokaisen kanssa (koen että vieraat jäisivät ns. oman onnensa nojaan jos tupa on täysi). Niinpä tuntui hyvältä jakaa vieraita kahdelle eri päivälle. Tarjottaviakin riitti hyvin useampaan kattaukseen – mukavaa sekin ettei hävikkiä juuri tullut (emmekä olleet itse pakotettuja ahmimaan herkkuja ylen määrin). Synttäriviikonlopun päätteeksi kävin vielä pojan kanssa kahdestaan katsomassa Pekka Töpöhäntä – näytelmän teatterissa. Hän jaksoi keskittyä esitykseen hyvin, minkä jo etukäteen tiesinkin – poikamme on pienestä pitäen rauhoittunut niin kirjojen kuin konserttien ja tv – ohjelmienkin äärelle.
Seuraavana viikonloppuna kyläily-vuorossa oli vielä toinen kummi perheineen. Makeat tarjottavat kakkua lukuunottamatta olivat samat kuin aiemminkin, suolaisina tällä kertaa mieheni tekemät sämpylät lisukkeineen, sekä minun tekemä jauhelihafetapiirakka. Poppareitakin oli. Lapsille (kummitädillä on kaksi kouluikäistä) olin piilottanut suklaamunat eri puolille kotiamme, ja näitä etsittiin avaimen piilotus- hengessä. Lisäksi musisoimme koko porukalla, ja kummitäti jaksoi ihanasti leikittää ja hauskuuttaa lastamme useamman tunnin ajan. Lahjaksi poika sai vaatteiden ja puuhakirjan lisäksi värikkäitä silkkihuiveja joista tuli heti hitti! Lopuksi syötiin vielä jäätelöä strösseleillä.
Näiden 4 – vuotissynttäreiden kynnyksellä tunsin – ja tunnen – syvää kiitollisuutta terveestä, iloisesta ja taitavasta lapsestamme, sekä kaikista tärkeistä ihmisistä ympärillämme jotka osoittavat rakkautta poikaamme kohtaan.
Pidän juhlien järjestämisestä ja juhlista! Olisi mukava kuulla minkälaisia lasten (suurinpiirtein samanikäisten) synttäreitä te muut olette viettäneet! Mitkä tarjoilut ja puuhat ovat olleet suosikkeja?
Aurinkoista alkavaa viikonloppua! ☀️
