Kuinka elää niukasti – silloin kun se on tarpeen
Joku minut tunteva saattoi hieraista silmiään otsikon luettuaan; en ole ekonomi enkä talouden asiantuntija, mutten myöskään erityisen säntillinen, rationaalinen tai tarkka ihminen (pikemminkin hiukan boheemi ja lapsenmielinen taivaanrannanmaalari). Stereotypioihin ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole luottamista – jopa minä osaan tarpeen vaatiessa säästää ja elää niukasti (vaikka tuonkin usein esille elämästä nauttimisen ja rennon elämänasenteen tärkeyttä). Paikkaansa ei pidä sekään stereotypia, että blondi lapsenomaisen välitön hassuttelija olisi yhtäkuin tyhmä tai naivi ihminen. Pinta on vain pintaa, kuten blogissani aiemmin kirjoitin.
Yleisesti ottaen en pidä säästämistä erityisen järkevänä asiana. Kahdesta syystä – elämästä kuuluu nauttia ja milloin tahansa voi olla viimeinen päivä kun olemme elossa. Itse kullakin saattaa kuitenkin joskus tulla elämässä vastaan tilanteita kun säästeliäs elämäntyyli on ihan oikeasti tarpeen tai jopa ainoa vaihtoehto. Taito elää niukasti on tärkeää silloin kun rahat ovat oikeasti vähissä. Jos kuitenkin omaa kokemusta myös ns. leveämmästä elämäntyylistä voi pennin venyttäminen äkkiseltään tuntua haastavalta.
Minä itse tiedän sekä mitä on elää leveästi että mitä on venyttää penniä (kokemusta on myös kaikesta siltä väliltä). Olen kiitollinen molemmista kokemuksista. Makeampaa elämää olen päässyt maistamaan kun myin ensimmäisen oman asuntoni saaden siitä kohtalaisen hyvän myyntivoiton. Tuosta seurasi ajanjakso jolloin pystyin shoppailemaan vaatteita toisinaan ihan vaan huvin vuoksi, tai valitsemaan myymälästä vaikkapa kaksi samanlaista mekkoa jos en osannut valita värien väliltä. Saatoin käydä kahviloissa parikin kertaa viikossa ja tilata kotiin lempilehtiäni. Ruokakaupoissa ostin tasan tarkkaan sitä mitä mieleni teki- oli se sitten vaikka kylmäsavuporoa tai härän sisäfileetä. Myöskään meikeissä, tuoksuissa tai asusteissa ei tarvinnut säästellä. Maksoin tuolloin myös kuntosalijäsenyyttä, olin vakuuttanut lähes kaiken mahdollisen, ja pystyinpä piristämään arkeani satunnaisilla lomamatkoilla (lähinnä risteily&kylpylälomien muodossa).
Pennin venyttäminen puolestaan tuli tutuksi kun olin pitänyt toiminimeäni pystyssä parisen vuotta, ja yksityisyrittäjyyden menot alkoivat toistuvasti ylittää tuloja. Onneksi (yksityis)yrittäjien asema Suomessa on nykyisin paljon paremmalla tolalla kuin mitä se oli omina toiminimi- aikoinani! Pahimmillaan taloudellinen tilanteeni oli niin heikko, että jouduin lainaamaan merkittäviä summia rahaa ystäviltäni, vaihtamaan hopeaa ja kultaa (toisin sanoen muistoja) rahaksi, elämään lähes pelkällä kaurapuurolla ja nuudelilla, ja joskus jopa epätoivossani etsimään kolikoita kadulta. Huhuh mitä aikoja, vieläkin puristaa rintaa kun niitä ajattelen. Mutta – tuostakin ajasta selvittiin ja sain taas muistutuksen siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Mikään suo tai kuoppa ei ole niin syvä etteikö sieltä olisi mahdollista pyristellä ylös. Itse selvisin ”suostani” (ystävien tuen lisäksi) kärsivällisyydellä, periksiantamattomuudella, ahkeruudella ja – onnella. Lopetin yritystoimintani (joissain tilanteissa luovuttaminen on rohkeutta), ja paiskin jonkin aikaa kahta työtä jotta sain talouteni tasapainoon. Kunnes onnenkantamoisella minut valittiin nykyiseen työhöni. Tämän hetkisessä työssäni minut voi luokitella pienituloiseksi (ja ei, en häpeä yhtään sitä julkisesti sanoa – onni tulee minulle jostain aivan muusta kuin materiasta) ja toki nyt äitiyslomalla olen vielä pienituloisempi. Opin kuitenkin ahdinko- vuosinani säästämisen taidon ja viimeisten vuosien aikana olen saanut sukanvarteen kerättyä jo ihan sievoisen summan. Mistä päästäänkin, vihdoin, omiin vinkkeihini niukan elämäntavan suhteen:
Ruokakauppojen hintavertailu. Ruokakauppojen hinnoissa on merkittäviä eroja. Lihat, kasvikset, juustot ja leikkeleet (myös vichya, olutta ja siideriä) saa Lidlistä halvalla. Myös eri tuotemerkkejä kannattaa vertailla – ”tavara” voi olla ihan samaa ja yhtä hyvänmakuista myös sillä kaikkein halvimmalla tuotemerkillä. Olen joskus ruokakaupoissa kiinnittänyt huomiota ihmisten ostoskärryjen sisältöön ja ollut yllättänyt siitä, miten paljon niissä on (omasta mielestäni) kaikkea ns. turhaa – naposteltavia, keksejä, välipaloja. Itse pyrin ostamaan ainoastaan peruselintarvikkeita ja ”oikeaa” ruokaa. Leipää ja vauvan soseita saa halvalla kun tekee itse. Kurkkaan aina jääkaappiin ja kuiva-ainekaappiin ennen kauppareissuja hyödyntääkseni ruoanlaitossa sen mitä kotoa löytyy jo valmiiksi. Ja – ruoantähteistä kannattaa kokata jotain toista ruokaa!
Turhien vakuutusten irtisanominen. Tämä asia jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse olen hiukan vakuutuksia vastaan. Perustelen tätä ihan yksinkertaisesti todennäköisyyksillä. Kuinka todennäköistä on tulipalo tai vesivahinko tai hirvikolari tai vauvan korvatulehduskierre? Ovatko ne niin todennäköisiä, että niiden ”eteen” kannattaa maksaa joka kuukausi, satoja ja taas satoja euroja vuodessa? Itse en ole kertaakaan elämässäni hyötynyt yhtään mitään yhdestäkään koskaan ottamastani vakuutuksesta (ja kyllä, minulla on ollut niitä paljon – koiralleni, kodilleni, itselleni, autolleni, yritykselleni jne.) – toki koputan puuta tässä kohtaa. Ihmiset ovat turvallisuushakuisia ja vakuutusmyyjät usein hyviä puhumaan.
Ilmainen harrastaminen. Harrastaminen on tärkeää, monestakin syytä, eikä sen arvoa voi mitata rahassa. Kuitenkin on esimerkiksi paljon sellaista liikuntaa jota voi tehdä ihan ilmaiseksi (kuten vaikka lenkkeillä Suomen upeassa luonnossa, uida luonnonvesissä, tai tanssia ja jumpata kotona). Musiikkia ja kirjallisuutta voi harrastaa ilmaiseksi. Tietenkin jos haluaa yhteisöllisempää harrastamista niin kannattaa huomioida kansalaisopistojen kurssit, joita löytyy aivan huikea määrä aiheesta kuin aiheesta, kovin inhimillisin kustannuksin.
Ystävien avun hyödyntäminen. Minusta itsestäni on ihana auttaa toisia, siitä tulee hyvä mieli. Olen monesti ollut kuskina autottomille ystävilleni, olen kiikuttanut leipomuksiani naapureille, ja lahjoittanut itselleni turhiksi käyneitä vaatteita ja kosmetiikkaa tutuille. Olen myös itse saanut ystäviltäni palveluksia ja ”lahjoituksia” jotka ovat sekä helpottaneet että ilostuttaneet arkea. Kuten se, että eräs ystäväni aikoinaan säännöllisesti sekä leikkasi että värjäsi hiukseni (hän ei ole kampaaja – tuolloin oman työn tekeminen toiselle ilmaiseksi ei edes olisi ollut ok mielestäni) – aikamoinen säästö – tai se, että Viljamin ihana kummitäti on antanut meille suuren kassillisen heidän lapsilleen pieneksi jääneitä vaatteita.
Kierrättäminen. Olen tehnyt Torista aivan huikeita löytöjä mm. Viljamille, ja olemme mieheni kanssa säästäneet vauvahankinnoissa todella pitkän pennin kiitos Torin. En oikein ymmärrä miksi vaikkapa vaunujen pitäisi olla valkoiset, nahkaa ja maksaa tuhansia euroja. Tai pinnasängyn pakasta vedetty. Tai vauvanvaatteiden vain sitä kalleinta ja ”hienointa” merkkiä. Jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni kierrättäminen on ihan ehdottoman järkevää ja kannattavaa, asiassa kuin asiassa!
Rentoutuminen kotona kahviloiden, baarien ja kylpylöiden sijaan. Eihän se tietenkään sama asia ole, mutta kodin kuuluu mielestäni olla ihmiselle se kaikkein rentouttavin, ihanin ja turvallisin paikka. On jopa hiukan huolestuttavaa jos kokee aina tarvitsevansa rentoutumiseen maisemanvaihdoksen, hotellin, risteilyn, ravintolan; ylipäätään ns. hienot puitteet (joista saa upeita kuvia someen.). Olen itse jopa vierastanut reissuun lähtemistä omakotitaloon muuttomme jälkeen – nukun kaikista parhaiten kotona viileässä ja pimeässä makuuhuoneessamme, teemme itse hyvää ruokaa, ja meillä on sauna sekä poreamme, mitä muuta tarvitsisin? Korona on avannut omat silmäni tämän asian suhteen entistä enemmän kun missään ei edes ole voinut käydä. Rahaa on säästynyt aika huomattava summa. Myös vauvaa voi ”viihdyttää” ilmaiseksi: allaolevat kuvat ovat Sankilan tilalta, jolle pääsee tiettyinä päivinä ja kellonaikana ilman pääsymaksua ihastelemaan maatilan eläimiä. Ihanan idyllinen paikka, suosittelen lämpimästi!
Vaatteissa vaan sen ostaminen mitä oikeasti tarvitsee, sekä laatuun ja ns. perusvaatteisiin panostaminen. Näin sanoo entinen shoppailu- addikti! Mihin mielestäni kannattaa panostaa on: kunnon talvitakki, kunnon farkut, kunnon saappaat, urheiluvaatteet talvelle ja kesälle, sekä muutama passeli asukokonaisuus töihin. Helposti yhdisteltävät vaatteet&värit auttavat myös säästämään. Brändi-ansaan ei kannata mennä – kallis merkki ei useinkaan takaa hyvää laatua. Kokemuksen kautta olen itse oppinut vaikkapa sen, minkä merkin vaatteet nukkaantuu jo parista pesukerrasta.
Ylläolevat vinkit eivät ole mitään rakettitiedettä, vaan ihan vaan maalaisjärjen ja kokemuksen kertomia juttuja! Mitkä on teidän parhaat säästö-vinkit?
Lopuksi lisään vielä: on paljon ihmisiä joille ei ole apua näistä tai mistään muistakaan vinkeistä- köyhyyttä on Suomessakin paljon. Moni meistä, minäkin, olemme etuoikeutettuja. Tätä on syytä arvostaa – ja antaa apu sitä tarvitsevalle aina kun mahdollista.
Ps. Kuvien sämpylät ovat mieheni leipomia ja unelmanpehmeitä, kahvi oma sekoitus parista eri laadusta – harvoin olen kahvilassa saanut yhtä hyvää – ja halpaa – settiä!