Miehen viimeisen kesälomaviikon päiväkirja
Minusta on ollut kiva lukea tällä sivustolla erilaisia ”päiväkirjoja”, niinpä päätin kirjoittaa omani mieheni viimeisen kesälomaviikon tapahtumista. Kyseessä on syyskuun viimeinen viikko- kauan ja hartaasti odotetut seitsemän päivää kolmestaan. Niinikään kauan ja hartaasti odotetut seitsemän päivää kun voimme hoitaa vauvaa yhdessä jo aamusta, ei vasta klo 17 eteenpäin. Odotetut myöskin sen takia, että koronan, sittemmin raskauden ja lapsen syntymän myötä meillä ei ole kohta pariin vuoteen ollut (juuri) mitään ”spesiaalia” arjessamme eikä edes viikonlopuissamme. Ei ravintola-illallisia, ei hotellimatkoja tai matkoja ylipäätään, ei juurikaan sosiaalista elämää eikä juurikaan romantiikkaa. Osin tähän on vaikuttanut myös omakotitalo-projektimme, joka on vielä muutamia listoja, pihaa sekä autotallia myöten keskeneräinen (tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani mieheni nakuttaa ulkona).
Minulla on jo jonkin aikaa ollut tapana hoitaa kauppa-asiat sekä viikkosiivous kerran viikossa torstaisin. Suosittelen lämpimästi; tällöin viikonlopun, tai seuraavana maanantaina alkavan loman, voi aloittaa ”suorilta” perjantaina! Ruokaostosten tekeminen vain kerran viikossa vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta, mutta siihen rutinoituu helposti. Oma tapani on käydä osasto kerrallaan läpi ja noukkia niistä ns. luottotuotteeni – hevi-osastolta kurkkua, tomaattia, avocadoa, sitruunaa, parsaa, greippiä ja rypäleitä, säilykehyllyltä tonnikalaa, ananasta, pestoa ja papuja, maitotuotteista juustoa, proteiinivanukkaita ja maustamatonta rahkaa, lihahyllyltä kanaa ja nautaa, valmisruoista Kokkikartanoa ja Viaa, sekä pakastealtaasta kalafileitä ja hemapaa. Näistä saa valmistettua viikon ruoat jo aika vaihtelevasti (kuiva-aineita löytyy usein jo valmiiksi kotoa).
Näin toimin myös mieheni lomaa edeltävänä torstaina, ja aloitankin tämän päiväkirjan jo perjantaista (vaikka miehen ensimmäinen virallinen lomapäivä onkin maanantai).
Perjantai 24.9. Kovin rikkonaisen yön jälkeen nukuimme Viljamin kanssa aamupäivän päikkäreitä puoli kahteentoista. Päivän aikana pesin pyykkiä ja katselimme lattialla sylikkäin vaatteiden pyörimistä rummussa ja peilikuviemme heijastuksia. Katselimme myös hetken tv:stä Wienin filharmonikkojen konserttia (okei, ihan pienen hetken myös Simpsoneita). Soittelimme djemberumpua ja luimme Pikku Papu-kirjaa. Viljami jatkoi innokkaana konttausharjoituksiaan, toki turhautuen epäonnistuneisiin yrityksiin. Lähellä ollaan! Isin tultua töistä aloimme hiljalleen laskeutua viikonloppuun ja alkavaan lomaan puhtaassa kodissamme. Kylvetimme Viljamin, sytytimme kynttilöitä. Illalliseksi teimme kanan fileitä ja rakuunaporkkanoita, sekä feta-avocadosalaattia. Viljamin käytyä yöunille saunoimme ja katselimme pienen hetken tv:tä. Mieheni kävi poreammeessa poikansa kanssa, itse en tällä kertaa mennyt mukaan sillä olin ollut koko viikon kovassa flunssassa. Ps. Tänään Viljami oppi naksuttelemaan kielellä!
Lauantai 25.9. Mieheni vanhemmat, mummi ja vaari, tulivat aamupäivällä kylään. Vaari rakensi autotallia ja mummin kanssa käytiin Lankamaailmassa valitsemassa langat Viljamin neulehaalariin. Mummi on käsitöiden ammattilainen, joten olemme todella onnekkaita (ja Viljami jo nyt monenmonta ihanaa neuleasua rikkaampi)! Lounaaksi söimme porukalla mieheni tekemää jauhelihakeittoa. Mummi kokeili lusikalla koliseeko Viljamin suussa merkkinä ensimmäisistä hampaiden aluista, ja kolisihan siellä! Mummin ja vaarin lähdettyä mieheni kävi seuraamassa poikansa jääkiekko-ottelua, ja minä laadin Toriin muutamia myynti-ilmoituksia. Iltaa vietimme lokoisasti saunan, poreammeen, Voice of Finlandin sekä Elämäni biisin merkeissä. Viljamin kanssa leikittiin pehmopallon vierittelyleikkejä ja laulettiin pikkuisista kultakaloista, Piippolan vaarista ja metroretkestä mummolaan. Olemme mieheni kanssa molemmat henkeen ja vereen jouluihmisiä, joten syksyn ensimmäinen Hehkuviini korkattiin tänä iltana.
Sunnuntai 26.9. Säätiedotuksissa oltiin povattu tälle sunnuntaille upeaa ulkoilukeliä ja ennuste piti paikkansa! Lähdimme Viljamin kanssa metsäretkelle läheiselle luontopolulle. Viljami teki ensimmäistä kertaa matkaa kantorepussa ja viihtyi siinä hyvin, jopa siinä määrin että otti pienet unoset. Kuuntelimme lintujen laulua ja katselimme kun palokärki koputteli puun runkoa. Auringonsäteet kutittivat ihoa ja luonto oli huumaavan kaunis ruskapuvussaan. Myöhemmin päivällä tein Viljamin kanssa vielä vaunulenkin (lähinnä siitä syystä että naapurissamme moottorisahattiiin kiviä koko päivä, eikä pikkuinen olisi mitenkään pystynyt siinä metelissä nukkumaan). Illalla puuhastelimme kaikkea pientä, mm. pakastimme mummin ja vaarin tuoman suuren sangollisen puolukkasurvosta pieniin rasioihin. Sauna lämpeni tänäänkin, ja loikoilimme jälleen poreissa. Tanssii tähtien kanssa on sunnuntai-illan lempiohjelmani, ja sai jälleen kerran sekä hymyn huulille että silmäkulmat kostumaan. Parasta tässä sunnuntaissa oli se kun tiesin mieheni loman alkavan seuraavana päivänä!
Maanantai 27.9. Keli antoi parastaan, joten lähdimme myöhäisen aamiaisen jälkeen vaunulenkille sekä siitä suoraan puistoon, Viljamin ensimmäinen kerta! Iltapäivällä soittelimme Viljamille lastenlauluja sähköpianolla ja rummuilla. Illalla mieheni kävi kaupassa ja bongasi ensimmäiset glögit- niitä siemaillen ja tv:n ääressä rentoutuen kului loppuilta.
Tiistai 28.9. Mieheni ahersi auringossa autotallin kimpussa minun puuhastellessa Viljamin kanssa sisällä. Tiistaisin meillä on muskari, jonne suuntasimme iltapäivällä. Tänään oli jo neljäs kerta, eikä Viljami enää vierasta muskaritätiä ja on muutoinkin rohkaistunut mukaan leikkeihin ja tansseihin uteliaan hymyileväisenä. Nautin muskarista itsekin- tykkään rummutella ja tanssahdella! Illalla mieheni valmisti meidän molempien suosikkiruokaa kaalipataa minun leipoessa omenapiirakkaa tuttavan antamista omenoista ja mummin omenasoseesta. En todellakaan ole mikään leipuri mutta vieraille on aina kiva leipoa jotain (odottelimme vanhempiani kylään seuraavana päivänä) – piirakasta tuli kieltämättä suussasulavan hyvää ja pehmeää!
Keskiviikko 29.9. Lähdimme aamupalan jälkeen Sokoksen 3+1 päiville, vaikkakaan tämän tyyliset tapahtumat ei ole yhtään mun juttu. En ole enää yli kymmeneen vuoteen arvostanut shoppailua enkä materiaa (puhumattakaan kaupan ihmismassan seassa vaeltelua kaikkea mahdollista hiplaillen). Minulta kuitenkin puuttui talvipipo, ja Sokkarilta sai nyt mieluisen sellaisen kuudella eurolla (keltainen on lapsuudesta saakka ollut lempivärini niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin)! Kävimme samalla myös lounassalaateilla- herkullista ja hauskaakin ikuisuudelta tuntuneen korona-eristyksen jälkeen. Iltapäivällä vanhempani, mummu ja pappa, tulivat kylään. Kahvittelimme kera mummun tekemän peltilihapiirakan ja minun omppupiirakkani. Myöhemmin illalla menimme vielä Viljamin kanssa äidin ja isän hotellille illalliselle. Hiukan haastavaa vauvan kanssa mutta hyvin selvittiin (haastavuudesta kertoo sekin etten ehtinyt napsimaan ainuttakaan ruoka- tai muutakaan kuvaa illan aikana). Ruokailun jälkeen ihastelimme vielä hetken hotellihuoneessa Viljamin uusia taitoja. Kotona lämmitimme saunan ja tein itselleni kasvohoidon. Huomenna lähtisimme perheen minilomalle Hämeenlinnaan, kauan odotettu ja erittäin hyvin ansaittu rentoutuminen!
Torstai 30.9. Auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja matkalta mäkkärin tuplajuustot huiviin! Olimme hotellilla jo iltapäivä-kahden aikaan, Viljamikin hyväntuulisena nukuttuaan tuttuun tapaan automatkan ajan. Hämeenlinnan Vaakuna on suosikkihotellini ihanan sijaintinsa vuoksi- plussaa ovat myös remontoidut ja viihtyisät tilat, sekä ranskalaisen keittiön makoisia herkkuja tarjoava tunnelmallinen Le Blason-ravintola. Hetken hotellihuoneessa levähdyksen jälkeen lähdimme tunnin vaunulenkille upealle Vanajaveden rantaraitille. Sää oli pilvinen mutta muutoin aivan loistava lenkkeilyyn. Lenkin jälkeen mieheni meni saunaan minun jäädessä laittautumaan illallista varten (kyllä, meikkiä, minimekko ja korkkarit ihan tavallisena torstai-iltana!). Kananpaisti ratatouillen ja valkosipulipyreen kanssa oli herkullista. Viljamin huomio kiinnittyi kauniiseen tummaihoiseen naistarjoilijaamme ja hänen pitkiin punaisiin kynsiinsä. Illallisen jälkeen oli minun vuoroni saunoa, nautin! Viljami nukahti reissupäivän päätteeksi huoneemme parisänkyyn ilman sen kummempaa nukuttamista, ja saimme mieheni kanssa rauhassa nauttia mukaanottamamme juustotarjottimen antimista ja lasillisista punaista. Aamuun herättiin hyvin levänneinä ja nautittiin hymyssäsuin huoneeseen tarjoiltu aamiainen. Koko reissu sujui upeasti maailman ihanimman puolivuotiaamme kanssa- olen niin ylpeä hänestä! Viljamin suosikki-asia hotellissa taisi olla aulan akvaario, jonka kaloja oli kiva ihmetellä äidin hyräillessä korvaan ”pikkuiset kultakalat ammeessa ui”!
Perjantai 1.10. Kotiuduttuamme Hämeenlinnasta kävin ruokakaupassa tekemässä taas viikon ruokaostokset kerralla. Iltapäivällä mieheni kaveri piipahti meillä kahvilla, minkä jälkeen valmistimme illalliseksi hunajalla, oliiviöljyllä, sitruunalla, rosepippurilla ja tuoreilla yrteillä maustettua uunilohta ja kasviksia. Aivan älyttömän hyvää! Kylvetimme Viljamin (hän hoksasi tänään ensimmäistä kertaa läiskyttää vettä hurjasti kämmenellä), saunoimme ja katselimme televisiota – uni tuli aikaisin.
Lauantai 2.10. Olin etukäteen suunnitellut tälle lauantaille sellaista ohjelmaa, mistä toivoin erityisesti Viljamin nauttivan: kävimme kuuntelemassa lastenorkesterin konserttia kirjastossa, sekä katselemassa eläimiä Messukeskuksen lemmikkieläinmessuilla. Viljamin mieleen olivat erityisesti kalat ja kissat. Kotimatkalla nappasimme take away- wokit Firewokista. Alkuillasta soittelin Viljamille sähköpianoa, minkä lomassa syntyi pieni sävellys kuin itsestään. Sen sanat menee näin: Tartut käteeni pidät lujaa kiinni minuun luottaen, lupaan aina olla luottamukses arvoinen. Kun sanot ”äiti” sydän sulaa sinisilmiis hukkuen, niin kauan kun elän sua suojelen”. Iltaa vietimme meille tuttuun tapaan saunoen ja tv:stä erilaisia musiikkiohjelmia katsellen.
Sunnuntai 3.10. Aurinkoinen sunnuntai. Viljamin 7kk – syntymäpäivä (lauloimme hänelle onnittelulaulun sängyssä heti herättyämme). Lomat kuluu aina yhdessä hujauksessa, niin tämäkin (vaikkei kyseessä ollutkaan minun lomani – siltä se kuitenkin tuntui miehen ottaessa päävastuun vauvanhoidosta). Kävimme pitkällä vaunulenkillä, mieheni teki autotallia, minä viimeistelin tämän blogi-postauksen, pesin pyykkiä ja tein kahvinkeittimelle kalkinpoiston. Olo tuntuu levänneeltä ja hyvältä – sain hyvin univelkoja kuitattua viikon aikana. Hyvältä tuntuu senkin vuoksi, että joulunaika kurkkii oven takana jo pian! Ja sen vuoksi, että minulla on ihana, pieni perhe. Me emme riitele tai kinaa kuin aniharvoin, suukkoja ja haleja vaihdetaan sitäkin tiuhempaan. Saamme olla terveitä (koputan puuta) ja rahat riittää elämiseen. Olemme saaneet kokea suuren ihmeen pienen poikamme saadessa alkunsa. Olen kiitollinen. Meillä on kaikki hyvin.
Ps. Oliko tällaista päiväkirja- tyyppistä postausta kiva lukea (vai tuntuiko jopa puuduttavalta pituudessaan)? Jos ei muuta, niin toivottavasti joku sai tästä kivoja vinkkejä kokkailuun ja/ tai (loma)puuhasteluun perheen parissa!