8-kuukautisen menoa ja meininkiä – sekä äidin parhaat ”menovinkit”!
Viljami täytti tällä viikolla kahdeksan kuukautta, eikä äiti meinaa enää pysyä perässä! Olen saanut ihastella uusia taitoja tiuhempaan tahtiin kuin koskaan aiemmin – toisaalta yöt ovat rikkonaisempia kuin koskaan ennen, ja koiran sekä pikku-vipeltäjän yhteiselo aina vaan hankalampaa (vauvan yrittäessä toistuvasti tavoitella koiran ruoka&vesikuppeja, pissapapereita sekä sohvalle hyppäämisen avuksi tarkoitettua rahia). Viljami on ryöminyt jo yli kaksi kuukautta, ”nylkyttänyt” konttaus-asennossa reilun kuukauden, sekä istunut tuetta ja noussut seisomaan tukea vasten muutaman viikon. Hän sormiruokailee jo näppärästi, ja soseet maistuvat erinomaisen hyvin. Uusien taitojen myötä elo on nykyisin sen verran haipakkaa, että olen joutunut keksimään mitä moninaisempia ”kikkakolmosia” arkeamme helpottamaan. Päätin koota ne tähän postaukseen toivoen niistä olevan iloa ja apua jollekin!
Hoitotoimenpiteet hyörivän ja pyörivän vauvan kanssa sujuvat ainakin meillä parhaiten niin, kun hoitotason yläpuolelle on kiinnitetty kuvia vauvan tarkkailtavaksi. Myöskin purulelun sujauttaminen vauvan suuhun tai vaikkapa ns. sukkapallon laittaminen viihdykkeeksi hillitsee vilkkautta ainakin hetkeksi (sukkapallo on siis nimensä mukaisesti vaikka sukkahousun jalkaterään kätketty tennispallo, jota vauva voi selällään ollessaan heilutella). Meillä ihan ehdoton juttu on ollut myös housuvaippoihin siirtyminen heti kun sopivaa kokoa löytyi kaupoista.
Nukuttaminen onnistuu meillä helpoiten kun seuraamme skarppina vauvan rytmiä ja nukahtamismerkkejä (haukottelu, silmien hierominen ym.), emmekä edes yritä nukuttaa vauvaa kellon (tai oman halumme) mukaan. Viljami on onneksi pienestä pitäen tottunut nukahtamaan omaan pinnasänkyynsä ihan vaan kevyellä rinnan silittelyllä ja muutamalla rauhoittavalla sanalla. Onkin hyvä, ettei vauvaa totuta nukahtamaan minkään tietyn asian, kuten sylin tai syötön, avulla. Omaan huoneeseensa siirsimme Viljamin nukkumaan heti hänen täytettyään puoli vuotta, sillä tuo ikä on herkkyyskausi yksin nukkumisen oppimiselle – tämä sujui ongelmitta. Nukahtaminen ei siis missään vaiheessa ole ollut meillä ongelma – nukkumisen yhtenäisyys sensijaan tällä hetkellä on. Viljami heräilee yöunilta toistuvasti ja kaava on aina sama; hän on kääntynyt sängyssä väärinpäin ja noussut konttausasentoon osaamatta kääntyä ilman apuja takaisin kyljelleen/selälleen. Olemme koittaneet jo niin unipussin, pinnasängyn laitoihin kiinnitetyt tyynyt kuin pimeässä hohtavat tutitkin (joita olemme laittaneet pinnasänkyyn useamman jotta vauva löytäisi ne unissaankin)- ei mitään vaikutusta. Myöskään äidiltä tuoksuva t-paita unen rauhoittajana ei ole auttanut.Täällä asuu siis tällä hetkellä kaksi erittäin univelkaista vanhempaa, ja vauva joka on päivisin hämmästyttävän pirteä rikkonaisista öistä huolimatta. Päiväunia (lailla Ruususen) Viljami nukkuu nykyisin kahdet, aamupäivällä minun kanssani sängyssä noin tunnin ajan, ja iltapäivällä vaunulenkillä (sen jälkeen terassilla vaunuissa) parin tunnin verran
Vauvan kanssa harrastaminen on meillä ollut haastavampaa kuin mitä etukäteen ajattelin – harrastuksen aikataulut kun harvoin osuvat yhteen vauvan aikataulujen kanssa. Olen lohduttanut itseäni ajatuksella, ettei poikkeus tai yksi ”pieleen” mennyt päivä haittaa (harrastukset sotkee rytmiä väistämättä – tuolloin olen antanut Viljamin torkahtaa matkalla harrastukseen, ja ruokailla hetken harrastuspaikassa ennen ja jälkeen harrastuksen). Vauva ei ”säry” satunnaisesta odottamisesta unen tai ruoan suhteen. Meillä on tällä hetkellä kaksi harrastusta, muskari ja vauva-uinti. Ensiksi mainittu on ollut mukavaa muttei ehkä erityisen elämyksellistä Viljamille, sillä teemme samoja asioita myös kotona (tähän vaikuttaa musiikinopen pätevyyteni ja aiempi työni muskari-opena, sekä se, että meiltä löytyy kotoa jos jonkinlaisia soittimia). Jälkimmäinen on ollut koko perheelle erityisen mieluisaa ja innostavaa. Ehkä Viljami on tullut äitiinsä siinä, että vesi tuntuu omalta elementiltä. Vauva-uinnissa melutaso on kuitenkin ollut melkoinen (eri ryhmät kokoontuvat vierekkäin), eikä ohjattu uinti ainakaan toistaiseksi ole tarjonnut mitään sellaista mitä emme pystyisi toteuttamaan uimahallissa ihan vaan oman perheen kesken (suoritin aikoinaan osana luokanope-opintoja lasten uimaopettajan pätevyyden). Päätimme lopettaa uimakoulun vuodenvaihteessa ja jatkaa uintiharrastusta omalla ajalla. Harrastusten suhteen suositukseni onkin kuunnella omaa itseä, ja harrastaa vain sellaista mikä oikeasti rentouttaa ja tuntuu hyvältä – sekä vauvasta että vanhemmasta!
En olisi aiemmin uskonut sitä sotkun määrää mikä vauvan ruokailusta voi syntyä! Me hankimme vahakankaan sekä pöydän alle että päälle; se on kätevä ja helppo pyyhkiä (tai joskus imuroida) ruokailujen päätteeksi. Olen lopettanut Viljamien ruoka-aikojen ja maitomäärien ylöskirjaamisen, sillä ne toistuvat nyt joka päivä samanlaisina: aamulla klo 7.30 maito, päivällä noin klo 12 puuro ja maito, iltapäivällä noin klo 15 sose ja maito, illalla noin klo 18 sose ja maito, ja illalla viimeistään klo 21 iltapuuro ja maito. Maitomäärä on aina sama eli 120 ml (ellei Viljami pyydä enempää), jolloin saamme viidellä syötöllä tarvittavan vuorokausi-minimin täyteen. Sormiruokia annetaan rennosti sen mukaan mitä sattuu kotoa löytymään ja olemaan valmiina – toki myös sen mukaan mitä itse syömme. Hyvin ovat toimineet esim. avocado, kurkku, tomaatti, salaatti, mustikat, vadelma, ruisleipä, kananmuna, päärynä, peruna, porkkana, bataatti, täysjyvämakaroni, maissi, herneet, kalapuikot (niiden sisus), parsakaali, mandariini, omena jne. Tärkeintä on mielestäni antaa vauvan maistella kaikkea mahdollisimman monipuolisesti, ja itsenäisesti taitojaan harjoitellen – sotkusta viis! Olemme antaneet Viljamin itse ”käsitellä” niin lusikkaa, lautasta kuin mukiakin (tavallinen kaksikorvainen muki, ei nokkamuki), vaikka ne löytävätkin tiensä toistuvasti lattialle.
Olen huomannut, että ainakin meidän vauvaa (uskon tämän olevan yleistä) kiinnostaa leluja enemmän johdot, kipot, kulhot ja kauhat, tekstiilit, napit ja vetoketjut – ylipäätään kaikki sellainen mikä ei ole varsinaisesti leikkimistä varten tarkoitettu. Vinkkini onkin ettei leluihin kannata sijoittaa suuria määriä rahaa (ja hankkia samalla kotiin ylimääräistä vain hetken käytössä olevaa materiaa, muovia ym.), vaan antaa vauvan leikkeihin sellaista jo kotoa löytyvää mikä on vauvalle turvallista. Minä olen surutta heitellyt Viljamille muovisia leivontakulhoja, rasioita, mikrokupuja, lastoja ja vispilöitä, ja hän viihtyy niiden kanssa erinomaisesti ja pidempään kuin omien lelujensa! Antoipa mieheni hänelle myös vanhan johdonpätkän ja kaukosäätimen. Toki meillä on myös ”oikeita” leluja, mutta ne on kaikki saatu. Toinen vinkkini vauvan leikittämiseen ja virikkeisiin on monipuolisuus – vaihtelu on kivaa ja tärkeää paitsi vauvalle myös vanhemmalle! Välillä laulan ja soitan itse (meiltä löytyy kotoa paljon soittimia, myös sellaisia joita kuka vaan osaa soittaa kuten marakassi, kellopeli, tamburiini ja djembe – suosittelen!), välillä laitan musiikkia cd- levyltä, televisiosta tai Youtubesta. Välillä tehdään jotain liikunnallista kuten soutuleikit, jumppaliikkeet ja tanssiminen vauva sylissä, välillä vaan köllitään ja hellitään lähekkäin ja rauhassa. Joskus luetaan kirjaa ja katsellaan kuvia yhdessä. Joskus pelleillään ja hassutellaan ihan häpeilemättä ja villisti (paukutellaan yhdessä lattiaa tai pöytää, kiljutaan ja tehdään hassuja ääniä, ollaan ”mukamas” hippaa tai piilosta jne.), välillä ollaan ihan vaan hiljaa tekemättä mitään sen kummempaa. Joskus olemme mieheni kanssa keinuttaneet Viljamia lakanan sisässä. Hyvin toimii myös ihan vaan se, että kävelee vauva sylissä pitkin asuntoa ja antaa hänen katsella, koskea ja ihmetellä kaikkea kodista löytyvää. Kylvystä saa hauskan leikin saippuakuplien, kylpylaulujen, kylpyankkojen, ja pehmeiden kylpykirjojen kanssa. Aivan erityisen paljon olen tykännyt Oppi&ilo vauvan kanssa – puuhakorteista, jotka saimme tuttavalta (näitä löytyy myös monista lelukaupoista) – niin paljon hyödyllisiä ja hauskoja vinkkejä! Toistaiseksi ollaan aika paljon kotoiltu, mutta vähintään pari kertaa viikossa käydään jossain (muskarissa, vauvauinnissa, puistossa, kahvilassa tai vaikka ostoskeskuksessa jotta vauva saa katsella ja ihmetellä jotain muutakin kuin kodin neljää seinää). On myös päiviä kun en jaksa leikkiä yhtään mitään. Sekin on ok.
Viimeisin ja kenties tärkein vinkkini vauva-arkeen on tämä: jos jokin ei toimi älä hakkaa päätä seinään, vaan vaihda kurssia viipyilemättä hankalassa käytänteessä/tottumuksessa. On miljoona eri tapaa luoda lapselle hyvä ja onnellinen kasvuympäristö,sekä itselle toimiva vauva-arki. Omiin vaistoihin ja intuitioon kannattaa luottaa. Ja – myös omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista pitää pitää huolta, ei ainoastaan vauvan.
Lopuksi – vannon ehdottomasti vaunulenkkien nimeen; minulle päivittäinen annos raitista ilmaa vauvan nukkuessa tyytyväisenä vaunuissa on kallisarvoinen hetki omaa aikaa. Aikaa omille ajatuksille. Aikaa minulle.
Ihanaa, omannäköistä viikonloppua jokaiseen kotiin – vauvoilla tai ilman!
Ps. Onko siellä ruudun toisella puolella suurinpiirtein samanikäisten vauvojen vanhempia – olisi mukava kuulla teidän arjesta, sen haastavista ja hauskoista hetkistä, ja ehkäpä saada vinkkejä erityisesti tuohon öiseen levottomuuteen?