Onni

Vaikka meditoisin ja joogaisin joka päivä, kävisin hieronnoissa, olisin viilannut ruokavalioni kaikin puolin hyväätekeväksi,nukkuisin hyvin ja paljon, kävisin metsäretkillä, lukisin itsehoito-oppaita, pitäisin sapatti-vapaan ja harrastaisin kaikkea kivaa. Vaikka tekisin kaiken tuon hyvän ja oikean, mutta onni ei asu sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka olisin löytänyt mielekkään työn ja toimivan parisuhteen, minulla olisi ystäviä joka sormelle, kävisin viikonloppuisin tanssimassa ja laulamassa, pitäisin hauskaa, juhlisin ja järjestäisin juhlia. Vaikka minulla olisi kaikki tuo ihana ja hauska, ilman onnea sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka minulla olisi kaunis koti ja unelmieni talo, puutarhassa syreenipuita ja marjapensaita, ulkoporeamme ja parveke täynnä kukkia, kaikki hyvin kodin neljän seinän sisällä, maailman suloisimmat lapset ja kultainen noutaja. Vaikka minulla olisi kaikki tuo tärkeä ja arvokas, ilman onnea sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka olisin matkustanut lähes ympäri maailman, vaeltanut Alpeilla ja uinut Kuolleessa meressä, nähnyt maapallon seitsemän ihmettä, snorklannut kristallinkirkkaissa vesissä, risteillyt Karibialla, poiminut kookoshedelmiä suoraan palmupuista. Vaikka olisin kokenut kaiken tuon huikean ja ihmeellisen, mutta onni ei asu sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka minulla olisi rahaa kaikkeen mistä tykkään, brunsseihin hotelleissa, kasvohoitoihin ja kampaamokäynteihin, safiiri-sormuksiin ja upeisiin vaatekertoihin, talouteni olisi täydellisessä tasapainossa, ei huolta huomisesta, tilillä paksu puskuri. Vaikka minulla olisi kaikki tuo arkea helpottava ripauksella luksusta, ilman onnea sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka postaisin someen kiiltokuvaa, korvapuusteja ja hymyileviä perhepotretteja, täydellisiä hedelmäasetelmia ja äitienpäivä-kattauksia, jouluiloa ja uudenvuoden tähtisadetta, olisin kuvissa ja kirjoituksissa iloinen ja pirteä. Vaikka elämäni näyttäisi ulospäin ruusunpunaiselta harmonialta, mutta onni ei asu sisälläni – en olisi onnellinen.

Onnea ei voi suorittaa tai rakentaa. Onnea ei voi ulkoistaa. Voi tehdä kaiken hyvin ja oikein – kaikki voi olla hyvin ja oikein – ilman että on oikeasti onnellinen.

Jos sisällä on suruja ja säröjä, turvattomuutta ja epävarmuutta,vielä aristavia haavoja, käsittelemättömiä traumoja, häpeää ja syyllisyyttä, riippuvuutta ja rakkaudettomuutta. Jos on kaikkea tuota ei voi olla onnellinen vaikka kaikki muu olisi hyvin.

Jos on satutettu ja särjetty liian monta kertaa. Jos on yhdessä yksinäinen. Jos mieli on kovin ankara itselle. Jos sisällä on hallitsemattomia pelkoja. Jos suorittaa elämää ja onnea tajuamatta sitä itse. Jos on koko ajan muita varten eikä koskaan itseään varten. Jos suojaa itsensä naamioin ja panssarein, koska ei muuta osaa. Jos sisällä on liian ahdasta onnelle, ei voi olla onnellinen.

Siispä. Kääntykäämme sisäänpäin.

Keskity sinuun itseesi.

Keskity kuuntelemaan mitä sinä sanot.

Keskity sydämesi ääneen ja intuitioon.

Ole vain.

Hengitä. Älä suorita.

Pidä sinusta hyvää huolta ja pidä aina sinun puolta.

Hoida hoitamattomat haavat,huuda tukahdetut itkut.

Anna muiden nähdä sinut oikeasti.

Ymmärrä se, että sinulla on väliä, ei teoillasi.

Onnellisuus on yhtä aikaa yksinkertaista ja monimutkaista, helppoa ja vaikeaa.

Onnellisuus on vapautta ja mielenrauhaa. Ei korvapuusteja ja kiiltokuvaa.

Vasta kun lopettaa ulkoisesti onnellisen elämän rakentamisen voi olla sisäisesti onnellinen.

Onnea ei voi jahdata. Anna itsellesi aikaa kasvaa oikeasti onnelliseksi. Onni kysyy kärsivällisyyttä. Vasta kun antaa surun olla kunniavieras voi olla myös onnellinen.

Ethän tuhlaa yhtä elämääsi ulkoiseen onneen?

Saman kuiskaan itselleni. Tänään ja huomenna. Joka päivä.