Minua kuvaa…

Aivan hymyilyttää tämä blogin kirjoittaminen toisinaan – minäminäminä ja oman navan ympärillä pyöriminen (kts. otsikko)😄 Mutta, olen jo lapsena rakastanut mm. kirjoittaa Ystäväni- kirjoihin – ylipäätään kirjoittaa – ja pohdiskella kaikenlaista syvällistä. Annettakoon siis anteeksi, toivottavasti, ”lievä” itsekeskeisyys! Ehkä tämä hauska blogihaaste saa jonkun lukijankin pohtimaan omaa itseään – ja ottamaan samalla askeleen lähemmäksi sitä mitä ja kuka oikeasti on.

Postauksen ”kansi”kuvassa on paljon minua kuvaavaa – piano (ensirakkauteni), off shoulder – neule ja korvakorut (klipseillä, 15- vuotiaana ottamani reiät umpeutuivat samana kesänä). Ilme kertoo siitä, että iloisen ulkokuoren alla on aika mietteliäs, toisinaan suorastaan melankolinen sielu. Okei, tuossa kuvassa myös hyvin väsynyt ope työpäivän päätteeksi kellon ollessa ilta-kahdeksan.

1. Minua parhaiten kuvaava adjektiivi

…on herkkä. Herkkyys on vähän niinkuin minun pantterin pilkkuni. Olen ollut herkkä lapsi josta sittemmin kasvoi herkkä aikuinen. Tunnen herkästi (myös toisten tunteita). Aistini ovat herkät. Itken ja nauran paljon. Minua on helppo satuttaa (niin raa’alta kuin tämä kuulostaakin). Olen ylpeä herkkyydestäni, vaikka se tekeekin elämästä ehkä hiukan haastavampaa kuin mitä panssarin suojissa elävien elämä on.

2. Taito jonka voisin opettaa muillekin

… liittyy varmasti tunnetaitoihin ja sosiaalisiin taitoihin. Olen hyvä ihmisten kanssa. Tilannetajuni ei petä. Osaan sopeutua ja suhteuttaa. Pidän kuuntelemisesta. Uskon että seurassani on turvallista olla, ja tämän olen monesti myös kuullut.

3. Himoitsevani supervoima

… on hyvät unenlahjat, vaikkei olisikaan yhtään hullumpaa osata vaikka lentää tai lukea ajatuksia. Hyvin nukkuville hyvin nukkuminen tuskin tuntuu supervoimalta, mutta minulle se todella olisi sitä. Väsyneenä kaikki on niin paljon vaikeampaa. Hyvin nukkuneena ja levänneenä melkein kaikki kohtalaisen kivaa ja helppoa. Mutta – olen se sadun todellinen prinsessa, jonka selkään tulee mustelma Eiffeltornin korkuisen patjakasan alla olevasta herneestä. Ja joka, todennäköisesti, herää siihen kun nuppineula putoaa lattialle. Asiaa ei auta se, että aivoni eivät yleensä öisin(kään) ole narikassa.

4. Paras neuvo minkä olen koskaan saanut

…on ”nauti elämästä”. Tämä oli helppo. ”Nauti elämästä” pitää sisällään kaiken muun tärkeän. Nämä sanat lausui minulle aikoinaan eräs selvästikin hyvin viisas lääkäri, diagnosoituaan minulla ensin keuhkopussin tulehduksen. Huolestuneena kysyin mitä minun pitäisi tehdä parantuakseni mahdollisimman pikaisesti.

5. Tämä lapsuuden muisto saa minut aina hymyilemään

…kesäpäivät Köhniön uimarannalla äidin kanssa. Länpömittarissa – niin ilman kuin vedenkin – lukema 24C°. Eväskorissa Aku ankkoja ja meetvurstileipiä. Ei kiire mihinkään. Onnea oli olla opettajan lapsi.

6. Elämääni parhaiten kuvaava väri

…on valkoinen. Ihanaa ja iloista, värikästäkin, on tapahtunut niin paljon ettei elämäni väri voisi mitenkään olla musta tai harmaa. Ei sininenkään – liian rauhallista. Vihreä väri on liian tasapainoinen, violetti juhlava. Punainen turhankin intohimoinen. Oranssi liian voimakas, vaaleanpunainen överi- ruusuinen. Ruskeasta tulee mieleen se itsensä, ja niin kökköä ei elämäni missään nimessä ole ollut. Keltainen on lempivärini, mutta ihan hiukan liian iloinen ollakseen elämäni väri. Niinpä jäljelle jää valkoinen. Koen että elämässäni on ollut paljon kaunista. Paljon myös viattomuutta ja puhtautta. Surua sopivasti.

7. Elämääni ohjaava motto

… on ehdottomasti tämä: kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä on asia minkä olen mielestäni itsestäänselvästi ”velkaa” kaikille kanssaihmisilleni. Ja, viitaten kohtaan kaksi, minulle on aina ollut tärkeää olla toisille ihmisille ystävällinen, kiltti ja turvallinen. Niin voin itsekin kaikkein parhaiten.

8. Nämä kolme asiaa tekevät minut juuri minuksi:

herkkyys, lempeys, ilo ja huumori. Myös korkeakorkoiset saappaat, minihame ja blondattu tukka. Vaikkakin alla olevassa kuvassa olen tummanpuhuvassa Halloween – lookissa.

9. Jos voisin antaa itselleni yhden lahjan

…olisi se heittämällä viikon hemmottelu–loma jossain ihanassa kylpylässä ylhäisessä yksinäisyydessä. Hierontoja, pitkiä yöunia, saunomista, poreissa loikoilua, kauneushoitoja, hyvää ruokaa ja juomaa. Hiljaisuutta. Omaa aikaa. Nimim. 3- vuotiaan 47- vuotias ”Äiti on nyt vähän väsynyt” – äiti.

10. Elämäni soundtrackin ensimmäinen kappale olisi

… Jonna Järnefeltin Omillaan ja heti perään Vaikeimman kautta. Nämä kappaleet esitin omissa 40v.- juhlissani aikoinaan. Elämässä on tärkeää seistä vankasti omilla jaloillaan. Luotto omaan itseen on kullanarvoista. Tähän ikään mennessä olen oppinut paljon. Myös sen, etten halua mennä sieltä mistä aita on matalin. Yhtään missään asiassa. Pidän haasteista. Uskallus ja rohkeus kannattaa. Vaikeimman kautta kannattaa. 

Käykääpä kuuntelemassa Jonna Järnefeltiä (siitä on nykyajan jumputus”musiikki”kaukana – vaikka sillekin paikkansa on)!

Mitä sinä vastaisit?

Rohkeaa ja omannäköistä viikonloppua kaikille❣️