Miksi kirjoitin Helena Koivun somekäyttäytymisestä
Luulin että otsikossa mainitsemani postaus oli selkeä viestiltään, muttei ilmeisesti aivan kaikille ollut. Alla tarkennus/”rautalanka-versio” (jotta selvittäisiin mahdollisimman vähällä mielipahalla😊).
Ensinnäkin, otsikon mukaisesti, kirjoitin Helena Koivun somekäyttäytymisestä – en hänen ja Mikko Koivun avioero-kiistasta, heidän raha-asioistaan tai lastensa asioista (koska näistä asioista minulla ei ole faktatietoa – vaikkakin joku netissä väitti että olisin lukenut joka ikisen oikeudenkäyntiin liittyvän dokumentin, yhtäkään en ole lukenut, aikani riittää hädin tuskin työlle ja perheelle). Perustin kirjoitukseni Helena Koivun omaan Instagramiin ja hänen itsensä siellä julkaisemiin stooreihin – en lehtijuttuihin tai omiin päätelmiin, vaan Helenan omaan ”livenä” näkemääni käytökseen. Kirjoitin, koska aihe on mielestäni tärkeä. Helena kiusaa ja mustamaalaa ex – puolisoaan julkisella sometilillään. Tätä ei oikeuta mitkään avioero-kiistat, riidat tai erilaiset näkemykset asioista. Ja lisäksi – on mielestäni väärin ja loukkaavaa lyödä henkisesti väkivaltaisen narsistin leima ihmiseen, joka ei sitä ole (muuta kuin Helenan puheiden perusteella, muita viitteitä tästä ei mitään kautta ole koskaan tullut ilmi).
Kirjoituksessani en ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin ylläkirjoittamaani. En ylistänyt Mikko Koivua, enkä haukkunut Helenaa. Kirjoitin omista vaikutelmistani (jotka perustuvat Helenan somekäyttäytymisen). Kirjoitin pitäväni Helenaa hyvänä äitinä sekä älykkäänä ihmisenä. Kirjoitin tuntevani Helenaa kohtaan myös empatiaa. En väittänyt etteikö Helenalla olisi ollut raskasta ja vaikeaa.
Kirjoitukseni taustalla ei ollut minkäänlaista suurempaa agendaa tai tarkoitusperää. Aihe oli itselleni yksi muiden (tärkeiden) joukossa enkä postausta kirjoittaessani voinut kuvitellakaan sen herättämää kiinnostusta. En kirjaimellisesti ollut uskoa silmiäni kun näin seuraavana päivänä jutun saaneen tuhansia lukijoita ja satoja tykkäyksiä – myös kommentteja runsain mitoin – ja alkaneen elää ns. omaa elämäänsä. Näköjään moni ihminen on pohtinut/ihmetellyt samoja asioita kanssani. Teksti puhutteli isoa joukkoa ihmisiä. Tämä tuli minulle yllätyksenä.
Jokainen minut tunteva tietää että kaihdan huomiota ja aivan ehdottomasti julkisuutta. En missään nimessä nauti siitä jos nimeni tai blogini nimi pyörii netin palstoilla, lehtien palstoista puhumattakaan. En kirjoittanut postaustani uusien lukijoiden/suuren näkyvyyden toivossa, eivätkä nämä asiat olleet minkäänlaisena tausta-vaikuttimena postaukselle. Olen ihan tavallinen keski-iän jo ylittänyt perheenäiti, joka käy töissä ja hoitaa&kasvattaa pian neljä vuotta täyttävää pientä poikaa yhdessä miehensä kanssa. Kirjoitan blogia koska tykkään kirjoittaa – en tienestien tai julkisuuden toivossa.
Ilmeisesti osan ihmisistä on nykymaailmassa vaikea ymmärtää/hyväksyä sitä, että ihmisen tarkoitusperien ei aina tarvitse olla itsekkäät tai ilkeät – ne voivat myös olla viattomat. Minä olen elämässäni kokenut sekä henkistä että fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kuin myös narsismia (olen näistä blogissani aiemmin kirjoittanutkin). Tätä taustaa vasten koen Helena Koivun somekäyttäytymisen epäreiluna ja loukkaavana. Tämä ja vain tämä oli syy kirjoitukselleni.
Minua ei oltu lahjottu enkä ole saanut postauksestani senttiäkään (kirjoitan blogiani sydämellä – en ole lahjottavissa). Suhtaudun Mikko Koivuun täysin neutraalisti ja Helena Koivua vastaan minulla ei ole mitään henkilökohtaista.
Postaukseni jälkeen sain muutamia epäasiallisia viestejä joista kävi ilmi etteivät kirjoittajat olleet edes lukeneet postaustani kunnolla jos lainkaan. Näissä viesteissä mm. ”podettiin myötähäpeää”, kuvailtiin minua ”törkeäksi valehtelijaksi”, ja toivottiin että saan kunnianloukkaus-syytteen. Huutomerkkien käyttö oli runsasta. En tule jatkossakaan julkaisemaan blogissani yhtäkään epäasiallista, huutomerkkien säestämää viestiä (enhän itsekään kirjoita niin), enkä myöskään kommentteja joista paljastuu se ettei kirjoittaja edes tiedä mitä kommentoi (on ehkä lukenut tekstistäni sanan sieltä, sanan täältä, jos sitäkään). By the way, en julkaissut myöskään niitä muutamia kommentteja jotka olivat mielestäni epäasiallisia Helena Koivua kohtaan.
Minun oikeustajuni on aina ollut vahva, ja olen aina ollut suorapuheinen tärkeiksi kokemistani asioista – tulen jatkossakin kirjoittamaan oikeustajuani kuunnellen ja oikeudenmukaisuutta puolustaen (silti jokaista eriävää mielipidettä kunnioittaen – kaikilla on oikeus omaansa).
Tämän keskustelun tuoksinnassa olen miettinyt: voiko Helena Koivu ihan oikeasti käsi sydämellä ja kirkkain silmin väittää ettei hänen käytöksensä (Instassa) vaikuta – toisinaan – ihan hiukan ivalliselta/halveksuvalta? Tuota mielikuvaa vahvistaa naurahdukset stooreissa vakavista asioista puhumisen yhteydessä, kuin myös nauruhymiöt joita hän (kuulema) on lähettänyt postaustani kehuneille henkilöille väittäessään samalla että postaukseni on ”maksettua kuraa”. Joku kirjoitti minulle että Helena on oikeasti lämmin ihminen (miljoonan huutomerkin säestyksellä) – toivon ja oikeastaan uskonkin että hänessä on myös tuo puoli – valitettavasti edelläkuvaamani käytös somessa viittaa – no, johonkin muuhun.
Tämän keskustelun tuoksinnassa olen myös miettinyt: voiko Helena Koivu ihan oikeasti käsi sydämellä ja kirkkain silmin väittää että Mikko Koivu, hänen lastensa isä, on henkisesti väkivaltainen narsisti? Ja jos, niin milloin hän on nuo piirteet Mikossa huomannut – ensi treffeillä, kolmansilla, kuukauden päästä? Mitä Helena silloin ajatteli (he tekivät kuitenkin kolme lasta yhdessä)? Yleensä mahdollinen narsismi ja niin henkinen kuin fyysinenkin väkivalta tulevat suhteeseen mukaan jo sen ensimetreillä – ei ainakaan vasta vuoden/vuosien päästä. ”Huomasiko” Helena kuitenkin nämä piirteet Mikossa vasta avioeron yhteydessä/jälkeen – tämä skenaario (Mikosta tulee väkivaltainen narsisti yhtäkkiä) kuulostaa kovin epäuskottavalta.
Helena Koivun jutun closaan nyt osaltani – lämmin kiitos kaikille hyvästä ja asiallisesta keskustelusta tärkeän aiheen tiimoilta❣️
Ps. Toivon hyvää Mikolle ja lapsille, mutta hyvää toivon myös sinulle Helena, kuten viestissäni sinulle kirjoitin, hyvä saa aina aikaan lisää hyvää, parempaa♥️
