Viisi merkkiä keski-iän ylityksestä

1. Mukavuus ennen kaikkea. KAIKKEA.

Siitä ei ole kauaakaan kun käytin tennareita tai ylipäätään matalapohjaisia kenkiä ainoastaan lenkillä. Muutoin kuljin kodin ulkopuolella AINA korkkareissa/korkeakorkoisissa saappaissa. Pidin nahkatakkia joulukuun alkuun saakka. Käytin minihameita myös vetäessäni muskareita.

Nykyisin edellämainittu on heittänyt häränpyllyä. Pelkästään matka parkkipaikalta ”kohteeseen” on liian pitkä matka korkeilla koroilla. En viitsi enkä jaksa. Tennareista/matalapohjaisista saappaista on muodostunut vakio-kengät. Pidän täyspitkää toppatakkia syyskuusta toukokuuhun. En halua palella. Sekuntiakaan. Minihameet ovat vaihtuneet tunika +leggarit yhdistelmään.

2. Vähemmän on enemmän.

Kosmetiikkapurkeissa. Sisustusesineissä. Vaatteissa (tätä en olisi ikinä uskonut). Astioissa. Huonekaluissa. Lapsen leluissa. Varsinkin niissä ja varsinkin muovisissa. Ihan kaikessa. Tavarapaljous ja pursuilevat kaapit ovat alkaneet ahdistamaan. Tori.fi on kiva paikka.

3. Lahjatoiveet ovat muuttuneet.

Ennen toivoin mieheltäni lahjaksi – oli kyseessä sitten synttärit, joulu tai äitienpäivä – jotain seuraavista, poikkeuksetta: 1. Hajuvesi 2. Hajuvesi 3. Hajuvesi 4. Koru 5. Alusvaatteet 6. Lahjakortti lempi-vaateliikkeeseen 7. Herkkukori, missä on ainakin viiniä ja suklaata.

Tällä hetkellä toiveeni ovat nämä: 1. Aamutakki 2. Toinen aamutakki 3. Merinovillainen oloasu 4. Painopeitto 5. Lapsivapaata aikaa (jos se olisi mahdollista).

4. Käsitys juhlimisesta on muuttunut.

Järjestin 4-kymppiseni ravintolassa. Musiikkia, tanssia, erilaisia ohjelmanumeroita, viiniä, lisää viiniä. Päällä oli pikkumusta, jalassa – tietenkin – korkkarit, kynsissä punaista ja silmissä karvamato-ripset.

Täytän 50 vuotta tänä vuonna. Olen jo jonkin aikaa googlaillut erilaisia juhlatiloja (vaikkakin nelikymppisten jälkeen vannoin ”ei koskaan enää”) palatakseni aina yhteen ja samaan: pieni mutta moderni huvila järven rannalla rantasaunoineen. Ruoaksi pastasalaattia ja patonkia, yöpalaksi hodareita. Ohjelma: saunominen ja syöminen. Repeat. Juhla-asu: kylpytakki.

Synttäreissä päivänsankarin on tarkoitus nauttia ja rentoutua, eikö? En enää nykyisin rentoudu pikkumustassa tai korkkareissa tai ravintolan hälyssä. En halua synttäreilläni esittää itse ainuttakaan ohjelmanumeroa.

Haluan saunoa.

5. En enää blondaa hiuksiani – todennäköisesti koskaan.

Blondaava suihke silloin tällöin riittää – toisaalta ohimoille yhtäkkiä ilmestyneet helmen harmaat suortuvat eivät näytä lainkaan niin vastenmielisiltä kuin nuorena ajattelin. Sheivaaminen on myös minimaalista (too much information – pahoittelut).

EXTRA. Elämässä oikeasti tärkeät asiat ovat kristallisoituneet. Terveydestä huolehtiminen, läsnäolo lapselle ja perheelle ja omalle itselle. Nukkuminen.

Ps. Samaistuuko joku – anyone?