Itsenäisyyspäivänä mielen ja kielen päällä
Suomi on mielestäni maailman paras maa. Ylivoimaisesti. Ihan ensimmäisenä ylivertaisena asiana tulee mieleen Suomen luonto, joka on niin puhdas, kaunis ja moninainen, että vastaavaa saa hakea (vertailupohjaa löytyy itselläni jonkin verran, sillä olen nopeasti laskettuna matkustellut noin kahdessakymmenessä maassa joista asunutkin kolmessa). Aina ulkomailta kotiin palatessani olen ihastunut uudelleen Suomen leveisiin teihin, uskomattoman vehreään ja runsaaseen kasvillisuuteen, ja tietenkin lukuisiin kauniisiin vesistöihimme. Varsinkin viime vuosina olen myös oppinut arvostamaan Suomen neljää vuodenaikaa, joista jokainen maalaa toinen toistaan kauniimpia postikorttimaisemia ja luo vuodenkiertoon virkistävää vaihtelua.
Toisena mieleen nousee turvallisuus. Suomi on varmasti maailman turvallisimpia paikkoja asua ja elää. Täällä ei tarvitse pelätä aseita, yöllisiä asuntomurtoja, sotaa, ja terrorismiakin vain vähän. Kaduilla on turvallista liikkua (moneen, moneen muuhun maahan verrattuna). Meitä ei uhkaa myöskään luonnonkatastrofit – asia jota tulee ehkä harvemmin ajateltua ja arvostettua.
Kolmantena arvostan Suomen sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa. Meistä pidetään todella hyvää huolta. Ilmainen peruskoulu ja kouluruoka alkaa maailmanlaajuisesti ajateltuna olemaan harvinaisuus. Niinikään mahdollisuutemme erilaisiin tukiin ja avustuksiin – liittyivät ne sitten opiskeluun, yrittäjyyteen, työttömyyteen, asumiseen tai vaikkapa itselläni ajankohtaiseen lasten hankkimiseen – pärjäävät kansainvälisessä vertailussa erinomaisesti. Suomen terveydenhuolto on maailman kärkiluokkaa ja missään muussa maassa tuskin on yhtä turvallista synnyttää. Täällä olemme hyvissä, hellissä, auttavissa ja ammattitaitoisissa käsissä silloin kun sairaus tai onnettomuus yllättää.
Ja vielä – Suomi on monella tapaa edelläkävijä sukupuolten välisessä tasa-arvossa, asia joka ei juurikaan tarkennusta kaivanne.
Kaiken edelläkirjoittamani vuoksi juhlin tätä itsenäisyyspäivää kiitollisin ja onnellisin mielin. Turvallisesti kotona, oman perheen parissa. Sauna ja ulkoporeamme lämpenee keskellä päivää. Ruokana on mieheni valmistamaa poronkäristystä, jälkkärinä minun tekemää pensasmustikkasuklaajuustokakkua. Kakun resepti on alunperin Yhteishyvän, mutta vaihdoin valkosuklaan maitosuklaaseen, sillä en löytänyt ensimmäisenä mainitusta laktoositonta versiota (vaikkakin kakun sinivalkoinen ulkomuoto tästä hiukan kärsiikin). Raskaana olevalle sopivaa juhlajuomaa ei ollut ihan yhtä helppo keksiä, sillä jo raskauteni ensimmäisinä viikkoina totesin kaikki alkoholittomat siiderit, oluet ja viinit omaan suuhuni sopimattomiksi. Lähes poikkeuksetta ne maistuvat omaan makuuni liian makealle (mikä johtunee siitä, että alkoholi ei ole leikkaamassa makeutta pois). Toisekseen olen pitänyt aika lailla turhana kaataa kurkustani alas jotain missä on runsaasti sokeria ja tyhjiä kaloreita, ja mikä ei tee millään muotoa hyvää sen enempää minulle kuin sikiöllekään. Niinpä sekoittelen tänään itselleni juhladrinkiksi (sokeritonta) tonic-vettä jääpaloilla, sitruunalla ja pensasmustikoilla (alkoholittoman gintonicin tästä saisi helposti lisäämällä joukkoon giniä/lonkeroa ilman prosentteja tai ihan vain greippilimsaa, katajanmarjoilla koristeltuna). Illemmalla kilistelen Alkon lehtikuohulla, mikä on mielestäni maineensa veroinen ja peittoaa raikkaudellaan monet alkoholittomat kuohuviinit. Iltapalaksi nautiskelemme juustoja, keksejä ja hedelmiä. Kuorrutettuna rakkaudella.
Suloinen joutilaisuus, kiitollisuus kalliista isänmaasta, ja hyvä ruoka&parempi mieli – siitä on tämä Suomen syntymäpäivä tehty. Kippis ja bon appetit – onnea Suomi!
