Kolme paikkansapitävää aforismia ystävyydestä
En välttämättä ole aforismien ylin ystävä, sillä ne ovat usein hiukan liian ”lässynläätä” omaan makuuni (toisaalta ”lässynläätä” kyllä mahtuu tähän kylmään ja kovaan maailmaan). Alla on kuitenkin kolme aforismia ystävyydestä, jotka allekirjoitan täysin:
Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa. Ystävyys ei katso ikää, sukupuolta, kansalaisuutta tai rotua, seksuaalista suuntautumista, koulutustaustaa, ammattia, välimatkaa, persoonallisuuden piirteitä, eikä varsinkaan mitään ulkoista. Ystävyys ei katso muuta kuin sielua, näin itse uskon. Luokanopettajana sain monesti läheisimmät työyhteisön ystäväni koulunkäyntiavustajista, sihteereistä ja vahtimestareista. Opiskeluaikoina yksi parhaista ystävistäni oli homo, jonka kanssa arvioimme pilke silmäkulmassa erään yleisen saunan lauteilla ikkunasta miespuolisten saunojien viehättävyyttä heidän pulahtaessaan järveen vilvoittelemaan. Naapurustoista olen saattanut löytää itseäni parikymmentä vuotta vanhempia tai nuorempia ystäviä. Olen ystävystynyt myös joidenkin oppilaideni kanssa – ikähaarukaltaan he ovat 10 – 75- vuotiaita. Minulla on yhtä lailla ystäviä joiden kanssa side on syntynyt vuosikymmenten aikana kuin heitä joiden kanssa se on syntynyt muutamissa minuuteissa. Yhteistä kaikissa edellämainituissa ystävyyssuhteissa on ollut sielunkumppanuus. Minua on aina koskettanut, kiinnostanut ja viehättänyt toisissa ihmisissä herkkyys, inhimillisyys ja epätäydellisyys. Täydelliseltä vaikuttavien ihmisten seurassa tunnen oloni usein vaivaantuneeksi – ihmisten, jotka uivat kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa itsevarmuutta, tehokkuutta ja tyyneyttä huokuen. Ehkä koen tuonkaltaisten ihmisten elävän elämäänsä naamion takaa, mistä syystä heitä on vaikea koskettaa, tai päästä ja päästää lähelle. Olen itse monin tavoin herkkä, inhimillinen ja epätäydellinen – samanlaisen sielun kohtaaminen luo väylän ystävyyden syntymiselle. En voisi koskaan kuvitellakaan ystävystyväni ihmisen kanssa, joka on ylpeä, negatiivinen tai kohtelee muita huonosti, sillä uskon itse nöyryyteen, positiiviseen energiaan ja kiltteyteen. Ystävyydessä kauneinta on se taika, miten kaksi päällisin puolin erilaista voivat sisäisen samankaltaisuuden kautta nivoutua yhteen ja ymmärtää toisiaan – usein jopa sanattomasti.
Ystävä on se joka tietää sinusta kaiken mutta silti pitää sinusta. Ystävyys on mielestäni ennenkaikkea sitä, että on aina toisen puolella, ihan aina. Silloinkin kun toinen käyttäytyy tavalla miten ei itse koskaan käyttäytyisi. Silloinkin kun toinen on epätäydellisimmillään ja heikoimmillaan. Ystävyys ei tuomitse, katkeroidu tai muistele kärsimäänsä pahaa – rakkaus ystävää kohtaan on samaa rakkautta mistä puhutaan ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä. Se on lempeää ja pitkämielistä. Se on rakkautta, joka ei tunne kateutta, mutta sitäkin enemmän uskoa ja toivoa. Todelliset ystävät eivät odota toisiltaan samankaltaisuutta, virheettömyyttä, tai edes säännöllistä yhteydenpitoa. He ymmärtävät toinen toistensa väsymyksen ja erilaiset elämäntilanteet. Ylipäätään ystävät ymmärtävät toisiaan. He pitävät toisistaan silloinkin kun tuntuu että kukaan muu ei pitäisi. Heidän ei tarvitse ansaita toinen toistensa rakkautta minkäänlaisin teoin tai sanoin. He saavat olla toistensa seurassa kokonaisia, eivät vain puolikkaita. Hallinnan tunne on itselleni tärkeää, ja vain erittäin harvoin luovun siitä kenenkään muun kuin mieheni edessä. Todelliset ystäväni ovat kuitenkin nähneet minut tukka sekaisin, silmät itkusta turvonneina, heikkona, lohduttomana, pienenä, paljaana ja haavoitettuna.
Kun katsomme taakse elämämme kaukaisiin päiviin huomaamme että onnellisimpia ovat hetket jotka olemme viettäneet ystäviemme kanssa.Tämä on se kohta, missä ystävyys usein eroaa parisuhteesta. Suurimmalla osalla meistä on varmasti kokemuksia parisuhteista joissa voi kyllä tuntea huumaavaa onnea, mutta jotka ovat samanaikaisesti repiviä, rikkovia ja raastavia. Ystävyys ei ole mitään noista, koskaan. Ystävät voivat kyllä riidellä keskenään, mutta ystävyydessä ei ikinä ole tarkoituksena tietoisesti satuttaa toista. Ystävyydessä vedetään raja tiettyjen asioiden sanomiselle ja tekemiselle. Ystävyydessä ei tökitä toisen heikkoja kohtia tai puukoteta selkään. Ystävyys itsessään on kevyttä silloinkin kun ystävyyssuhteessa olevien elämäntilanteet ovat raskaat. Ystävyys on pääsääntöisesti helppoa ja soljuvaa. Ystävyys saa meistä esiin parhaat puolemme. Ystävyys tekee onnelliseksi, iloiseksi ja hymyileväiseksi.
Olen itse onnekas siinä mielessä, että mieheni ja pian syntyvän lapseni isä on myös paras ystäväni. Riitelemme vain aniharvoin, huumorintajumme on samankaltainen, herkkyytemme on samankaltaista, ja tykkäämme hyvin paljon samoista asioista.
Mieheni ei silti korvaa ystäviäni, eikä heidän minussa aikaansaamia onnellisuuden ja sielunkumppanuuden tunteita. Tämän hetken todelliset ystäväni voi laskea yhden käden sormilla. Heidät, joiden kanssa minulla on yhteinen sielu. Heidät, jotka tietävät minusta kaiken ja silti pitävät minusta. Heidät, joiden kanssa olen viettänyt elämäni onnellisimpia hetkiä. Ystävyydessä vain laadulla on väliä, ei määrällä.
Elämässäni olevasta aidosta ystävyydestä kiitollisena ja ystäviäni näinä poikkeus-aikoina suunnattomasti kaivaten toivon kaikille lämmintä ja valontäyteistä ystävänpäivää! Pidetään ystävyydestä huolta – vuoden jokaisena päivänä <3
