Ajatuksia joulusta – ja hyvän joulun toivotus!

Joulua voi viettää yhtä monella tapaa kuin meitä ihmisiä on maapallolla. Kaikki eivät vietä joulua ollenkaan. Moni pitää perinteisestä joulusta, ja rutiineista niin jouluun liittyvissä valmisteluissa kuin tavassa viettää aatto-päivää. Minun ja mieheni vanhemmat kuuluvat tähän ”kastiin” – kotia puunataan ja siivotaan hartaudella katosta lattiaan, joulupöytään loihditaan kaikki perinteiset herkut (omin pikku kätösin) muttei kaihdeta eksoottisempiakaan ruokaelämyksiä, aattona viedään kynttilät haudoille ja aatto-iltana saunotaan.

Siskoni ja miehensä eivät vietä joulua lainkaan – he eivät vietä muitakaan vuodenkiertoon liittyviä juhlia. Taustalla ei ole sen kummempaa syytä tai ideologiaa. Itse tykkään tehdä juhlan niin joulusta, uudesta vuodesta, pääsiäisestä, vapusta kuin juhannuksestakin. Valmistaa astetta parempaa ruokaa, koristella kotia sopivasti (kuitenkin kaikkea muovista ym. ”krääsää” kaihtaen), saunoa pidemmän kaavan mukaan, kilistellä juhlajuomaa, ja pukeutua johonkin muuhun kuin olo-asuun. Mihinkään edellä mainittuun juhlaan ei kuitenkaan kohdallani kuulu minkäänlaisia rutiineja tai sääntöjä (vierastan näitä elämässä muutoinkin). Tykkään kellua juhlapäivän fiiliksen mukaan, ehdottomasti ilman minkäänlaisia aikatauluja, pakkoja tai pitämisiä. Joulustressi on itselleni täysin vieras käsite. Ymmärrykseeni ei mitenkään mahdu se, että iloisesta, kauniista ja mukavasta asiasta tehdään kuormittava ja stressaava asia. Eihän sellaisessa ole yksinkertaisesti mitään järkeä! Lapsuuden jouluista muista sen kuinka jännitin viettääkö äiti jouluaaton sohvalla migreenissä maaten – olihan hän aattoa edeltäneet päivät (ellei jopa viikot) valmistellut joulua kukonlaulusta yömyöhään.

Emme mieheni kanssa tee jouluna suursiivousta vaan ainoastaan hiukan paremman viikkosiivouksen. En järjestele vaatekaappeja (tosin nämä ovat yleensä muutoinkin ihan hyvässä järjestyksessä), en pese seiniä katoista puhumattakaan, elämä ja myös lapsen elämä saa näkyä joulukodissakin. Keittiön säilytystilat käyn suurpiirteisesti läpi, pyyhin pölyt pinnoilta, mieheni imuroi ja pesee lattiat. Olen esteetikko ja näin ollen nautin perus-siististä kodista, joten sen mitä siivoan teen itseni ja oman viihtyvyyteni takia (en yleisten olettamusten tai toisten ihmisten vuoksi). Joulumieli ei tule siististä kodista (ei myöskään herkkuja notkuvasta buffet-pöydästä eikä edes lahjojen saamisesta ja antamisesta) vaan jostain ihan muusta. Hyvä pitää mielessä – myös siellä ruudun toisella puolella😊

Vaari tuo joka joulu meille kuusen mökki-metsästä. Latvaan laitamme olki-tähden, oksille erilaisia joulupalloja ja muutamia muita koristeita (en pidä perinteisistä joulupalloista, vaan esimerkiksi käsin maalatuista). Tämän vuoden erikoisuus on mieheni itse tekemät käpykoristeet. Hän on taitava! Kuusen lisäksi kotiamme koristaa jouluisin olkipukki, parit tontut, erilaiset kynttilät ja kyntteliköt, sekä kaikkein tärkeimpänä kukat. Perinteiset joulukukat ovat kauniita, mutta kovin tavanomaisia – niinpä tykkään erityisen paljon esim. punaisista neilikoista, punaisista tulppaaneista, sekä erilaisista havu-asetelmista.

Aattoaamuna nukumme niin pitkään kuin lapsi sallii. Aamupalaksi syödään riisipuuroa ruskistetulla voilla, sokerilla ja kanelilla. Aamupalan jälkeen onkin jo hiljalleen aika kylpeä – pitkään ja hartaasti. Saunassa vihdotaan ja tuoksutellaan löylytuoksua, poreammeessa loikoillaan juuri niin pitkään kuin keho ja mieli vaatii. Televisio on päivän aikana päällä maltillisesti – musiikki on ylivoimainen ykkönen tv:n tarjonnassa (myös muulloin kuin jouluna). Lounaaksi syömme usein sosekeittoa ja salaattia – tänä jouluna ananas-aurajuustokeittoa ja fetasalaattia. Illallispöytään mieheni haluaa kinkun – itse pärjäisin ilmankin. Laatikot ovat toisten äitien tekemiä, rosollin korvaa punajuuret ja suolakurkut, kalaksi riittää graavilohi saaristolaisleivällä, ja vihreäksi herneet. Ei sienisalaattia, sillejä, silakoita, aladobia (tai muitakaan hyytelöitä), eikä myöskään mitään erityisen mielikuvituksellista. Jälkiruoka loistaa poissaolollaan (en pidä pullista, tortuista tai pipareista, en luumukiisselistä, enkä ylipäätään oikein mistään makeasta – lapsen kanssa toki joulun alla silti leivomme). Yön pikkutunteina saatamme väkertää juustotarjottimen. Oma foodgasmini on nimenomaan juustot (kuten Aura ja Brie), ah!

Lahjastressi on niinikään itselleni tuntematon käsite – enhän enää vuosikausiin ole jouluisin hankkinut lahjoja muille kuin miehelleni ja lapselle. Nämä lahjat ovat myös äärimmäisen vaivattomat hankkia, tiedän tasan tarkkaan mikä ilahduttaa elämäni miehiä eniten. Aatto-illassa kaikkein parasta ja suorastaan koskettavan ihanaa on lapsen ilo. Minun joulun tekee oma pieni rakas perheeni. En tarvitse enkä kaipaa mitään muuta. Näin ollen myös kaikki edellisissä kappaleissa kirjoittamani on toisarvoista. Pärjäisin jouluna myös ilman kuusta, saunaa, jouluruokaa ja lahjoja. Kotikin saisi olla sotkuinen tilanteen niin ”vaatiessa”. Ilman miestäni ja lastani en pärjäisi. En ilman rakkautta.

Tänäkin jouluna tunnen suunnatonta kiitollisuutta siitä, että minulla on ihana perhe, ja ihana turvallinen koti – paras paikka maan päällä. Olemme kaikki terveitä. Minulla on kaikki.

Tällaisia ajatuksia joulu minussa herättää – entä sinussa?

Toivon jokaiseen kotiin hyvää joulua – mitä ikinä se itse kunkin kohdalla tarkoittaakin! Toivon että teet juuri sitä mistä sinä tykkäät, vietät joulun paikassa ja seurassa mikä on sinulle rakkain, ja syöt juuri omia lempi-herkkujasi (tai olet syömättä jos herkuttelu ei ole sun juttu)❣️

Perhe Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.