Bye bye touhukas toukokuu – hello kepeä kesäkuu!

Toukokuu oli touhukas ja yhtä juhlaa! Pojan kanssa juhlittiin sekä päiväkodin että muskarin kevätjuhlia – minä puolestani juhlin oppilaideni kanssa peräti kahteen otteeseen karaoken merkeissä (tätä voi kohdallani sanoa jo juhlaputkeksi, sillä raskautumisen jälkeen juhlinta-saldoni on ollut noin 3krt/vuosi). On ollut ilo huomata että lapsemme on rohkea esiintyjä – hän selkeästi nauttii ilmaista itseään musiikin ja tanssin keinoin, jopa lavalla. Äitiinsä tullut tuossa asiassa☺️

Touhua toukokuuhun toivat myös aloittamani (aamu)sali-harrastus kahdesti viikossa, ja pojan toukokuussa alkanut jalkapallo Tamu:n riveissä. Jalkapallossa olemme käyneet koko perhe yhdessä – pojan iloa&intoa on ollut ihana seurata. Ensi viikolla ilo varmasti tuplaantuu kun lapset saavat omat jalkapallot sekä nimikoidut pelipaitansa!

Helteitä olemme juhlistaneet jo kaksi kertaa Tampereen maauimalassa – erittäin näppärä paikka pikkulapsen kanssa, suosittelen! 40cm syvä lastenallas on todella iso, ja siinä kelpaa aikuisenkin köllötellä. Monenmoisia vesileluja on saatavilla runsaasti. Plussaa annan myös isosta nurmialueesta ja sinne asetelluista pöydistä ja tuoleista (pikkulapsen kanssa piknik onnistuu huomattavasti helpommin ja siistimmin pöydän äärellä kuin viltin päällä – vaikkakaan en meinannut saada lasta millään pois altaasta, en edes herkuilla). Leikkipaikkakin löytyy. Meidän kotoa matka maauimalaan taittuu helposti ja ilmaiseksi ratikalla – uskonkin että kyseinen paikka tulee olemaan meidän kesän top-ykkönen!

Toukokuussa ehdin myös kirppistellä, sekä laittaa mieheni kanssa niin pihaa, terassia kuin parvekettakin kesäkuntoon. Hankimme parvekkeelle uuden sohvan loisto-tarjouksen löydettyämme. Lumihiutaleet, pelargonit, hortensiat, orvokit, sinipellava, petunia, maljaköynnös ja Intianminttu löysivät kaikki omat paikkansa. Kylvin myös etupihallemme pienen yksivuotisen kukkaniityn, jonka väriloistoa pääsemme tosin ihailemaan vasta heinäkuun puolella.

Isovanhemmatkin ehtivät kyläilemään lettukestien merkeissä. Ja – pojalla oli 3v.-hammastarkastus. Kaikki 20 helmenvalkoista hammasta loistivat terveinä ja puhtaina. Avopurennasta mainittiin – tutti on meillä ollut nukahtamisen apuna 3-vuotiaaksi saakka (koska siitä luopuminen aiemmin oli kertakaikkisen tuskallista). Tuon asian suhteen en hyvällä tahdollakaan ansaitse vuoden äiti-titteliä. Yritän ajatella niin että vanhemmuudessa sudenkuoppien määrä on loputon. Joskus viisautta on mennä sieltä missä aita on matalin – ei aina edes yrittää ylittää niitä kaikista korkeimpia rimoja.

Touhukkaan toukokuun jälkeen en kaipaa kesäkuulta juhannusta lukuunottamatta sen kummempia kissanristiäisiä. Lapsi on päiväkodissa kuun loppuun vielä 2-3krt/vko – tämä oli psykologini suositus, vaikka olenkin itse lomalla. Lapsen päikkypäivinä yritän hellittää kotitöistä edes hiukan (vaikeaa!), ja vain levätä sekä nauttia Suomen suloisesta suvesta. Käydä salilla ja kirjoittaa blogia. Nähdä ystäviä. Ja – rakkaan mutta toisinaan pikkulapsiarjessa niin kauaksi karanneen mieheni kanssa toiveissa olisi päästä treffeille edes kerran. Minulla on häntä ikävä. Ikävä meitä.

Ihania kesäkuun päiviä kaikille!

Tärkeintä on rakastaa ja olla rakastettu – tässäkin kuussa💛