Ihana. Ihanampi. Syksy.

Olen ollut aina kesän lapsi, kuten varmaan moni muukin suomalainen. Kuitenkin, ihan viime vuosina olen kääntänyt kelkkani tämän asian suhteen. Kesässä rakastan yhä edelleen valoa ja tietenkin opettajan pitkää kesälomaa, mutta kesän lämpö (joka on jo useamman vuoden ajan ollut isoksi osaksi paahtavaa hellettä) on alkanut tuntua suorastaan uuvuttavalta. Helteessä ei enää näillä kilometreillä jaksa kunnolla liikkua, varsinaisesta urheilemisesta puhumattakaan. Aurinkoa en myöskään ole palvonut enää vuosikausiin; siis vain maannut jossain grillaamassa itseäni. Toivon, ettei kukaan enää 2000-luvulla  puhuisi ”auringon ottamisesta”, vaan pikemminkin sen aiheuttamista riskeistä. Aurinkorasva ei ole riittävä suoja – varjo ja edes jollain tapaa peittävät vaatteet ovat.

Syksyssä rakastan ilman kuulautta ja kirpeyttä ja raikkautta – sitä, miten hyvältä ja hapekkaalta syksyinen ilma tuntuu hengittää. Rakastan usvaisia aamuja, ja iltoja jotka ovat vielä suloisen lämpimiä. Rakastan auringonkukkien, vaahteranlehtien, kanervien, marjojen ja sienten väriloistoa. Rakastan oranssia ja okraa ja tulenpunaista. Rakastan taivasta joka on vielä sininen ja aurinkoa joka vielä lämmittää muttei paahda tai polta. Rakastan tuulessa hiljaa huojuvia kullankeltaisia viljapeltoja. Rakastan syksyistä metsää, jossa tuoksuu yhtä aikaa sammal ja sade, havu ja hilla.

Vielä rakastan päiväunia sateen ropistessa peltikattoon, ja sitä kun saa pitkän tauon jälkeen istua iltaa kynttilöiden ja lyhtyjen meressä. Rakastan sienipiirakkaa, puolukkapuuroa, venetsialaisia ja kurpitsajuhlia. Rakastan syksyn suloista hämärää, jonka syliin voi illalla nukahtaa. Rakastan syksyisiä uuden alkuja, niin töissä kuin harrastuksissakin. Rakastan pitkävartisia maihareitani ja oliivinvihreää parkatakkia, jotka juuri ostin – syksyä varten. Syksyä varten sisustan myöskin kotiani uudelleen – ruosteenpunaista, sammalenvihreää, pihlajanmarjanoranssia ja kultapiiskunkeltaista. Torkkupeittoja, tyynyjä ja tuikkuja.

Rakastan ensilunta, varsinkin silloin kun se sataa maahaan suurina, hiljaisina hiutaleina. Rakastan jääkukkien ja kuuran taidetta maassa ja ikkunoissa. Rakastan joulunodotusta ja viilenevien syysiltojen ensimmäisiä kanelintuoksuisia glögejä.

Lempivuodenaikani on täällä taas. Rakastan sinua syksy.

Ps. Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita syksyn rakastajia?