Jännittäminen – kamalaa, tärkeää ja voitettavissa (tässä omat vinkkini)!

Meinasin ensin aloittaa tämän postauksen sanoin ”olen pienestä pitäen ollut aivan toivoton jännittäjä” –  kunnes tajusin ettei se pidä paikkaansa, nimittäin pienestä pitäen. Muistaakseni jännittämiseni alkoi ala-asteen kolmannella luokalla, toisin sanoen iässä kun tajusin alkaa jännittää. Jännittäminen on mielestäni ennenkaikkea asia minkä ihminen oppii, valitettavasti. Olin pikkutyttönä tosi välitön, avoin ja pelkäämätön. Saatoin tuosta vain kapsahtaa ventovieraiden kaulaan (vaikkapa kun olin seuraamassa isosiskoni todistusten jakoa ja harmitti kun kaikki muut sai open halauksia paitsi minä) tai sanoa ”mää tykkään susta” (kuten sanoin kodissamme remonttia tehneelle rakennusmiehelle saman aikaisesti hänen syliinsä hypäten). Ensimmäisellä ja toisella luokalla olin musiikintunneilla ensimmäisenä käsi ojossa kun kysyttiin kuka haluaa laulaa soolon. Mutta siitä eteenpäin, pikkuhiljaa, aloin oppia miettimään, murehtimaankin, mitä muut ajattelevat minusta. Aloin oppimaan hyväksynnän hakemista, itseni vertaamista muihin, aloin oppimaan epävarmuuden tunteita. Pikkuhiljaa aloin myös vaatimaan itseltäni paljon, usein lähes täydellistä. Sillä huomasin, että niin saa huomiota, kehuja, hyväksyntää, jopa rakkautta. Kaikessa tässä on mielestäni jännittämisen ydin. Luonnollisestikaan jännittämistä ei myöskään auta tilanteet, joissa oma hylätyksitulemisen pelko ikäänkuin toteutuu. Kuten ala-asteen laulukokeessa kun olin hengästänyt laulamisen aloittaessani ja opettaja nauroi minulle. Ääneen. Tai kun minut on jossain tilanteessa painostettu esiintymään vasten tahtoani ja esitys on mennyt pieleen koska en yksinkertaisesti ole ollut siihen valmis juuri sillä hetkellä.

Kun sitten opin jännittämisen, tuli siitä osa mitä moninaisimpia tilanteita. Erityisesti esiintymistilanteita, mutta myös ihan arkipäiviäisiä asioita kuten vaikka puhelinsoittoa kampaajalle. Minä todella tiedän mitä on jännittää. Niin että se tuntuu kirjaimellisesti luissa ja ytimissä, saa kädet ja jalat tärisemään, äänen värisemään, punan kasvoille, sanat sekaisin. Niin että se pyörryttää ja huimaa. Niin että se aiheuttaa elämässä liikaa henkistä stressiä ja lohkaisee omasta hyvinvoinnista liian ison palan. Luokanopettaja-vuosinani joka syksyiset vanhempainillat aiheuttivat minulle stressiä enemmän kuin mikään muu koko kouluvuoden aikana yhteensä. Koin, että minun pitää kyseiseisissä tilanteissa välittömästi ansaita kaikkien paikalla olevien isien ja äitien luottamus, arvostus ja hyväksyntä – tai oikeastaan vielä enemmän: minun pitää olla heidän silmissään täydellinen opettaja. Aika pian kävi myös niin, että aloin jännittämään jännittämistä. Aloin pelkäämään sitä, että menetän täysin tilanteen hallinnan, ja joudun johonkin paniikin ja pakokauhun omaiseen tilaan. Aloin pelkäämään, etten yksinkertaisesti selviydy jostain. Olen aina valmistautunut kaikkiin esiintymistilanteisiin todella hyvin etukäteen, joten minun ei ole tarvinnut jännittää itse suoritusta (tiedän kyllä mm. sen, että osaan laulaa, osaan opettaa, ja osaan puhua hyvin) – olen jännittänyt jännittämistä.

Jännittäminen on ollut iso osa elämääni lapsesta aina tähän päivään saakka, mutta – kaikkien näiden vuosien aikana olen tehnyt kovasti työtä (oman pään sisäistä) sen eteen, että oppisin hallitsemaan jännitystäni ja elämään sen kanssa. Tässä työssä olen kuin olenkin onnistunut; jännittämistä on mahdollista oppia hallitsemaan. En olisi aikoinaan ikinä uskonut, että pystyisin vaikkapa osallistumaan The voice of Finlandiin ja esiintymään tv – kameroiden edessä. Tai osallistumaan tangomarkkinoiden tangolaulukilpailuun ja Kotkan merilaulukilpailuun. Tai vetämään kansalaisopistossa kursseja aikuisille (lapsien opettamista en ole koskaan juurikaan jännittänyt, sillä lapset ovat lapsia – he hyväksyvät pyyteettömästi).

Alla tiivistettynä oman selviytymistarinani kulmakivet, eli vinkkini (esiintymis)jännityksen hallitsemiseen:

Se ettei yritä pakonomaisesti vastustaa jännittämistä – se että vaikka sanoo ääneen ”minä jännitän”. Hyväksy se, että jännität. Kuten elämässä yleensäkin jotain vastaan taisteleminen harvoin auttaa. Jännittämisessä on myös paljon hyvää: se tekee sinusta skarpimman ja läsnäolevamman. Jännittäminen kertoo siitä, että asioilla on väliä.Tärkeintä on oppia hallitsemaan omaa jännitystä niin, ettei sen tarvitse johtaa pakokauhuun, paniikkiin, lamaantumiseen tai jäätymiseen. Tässä voi auttaa mielikuva aallon harjalla surffaamisesta; kun huomaat jännityksen ”aallon” lähestyvän kuvittele hyppääväsi sen päälle ja hallitsevasi sitä. Jännityksessä on kyse kuitenkin vain omista ajatuksistasi, ei todellisuudesta. Voit jännittää ja silti esiintyä hyvin!

Se että valmistautuu jännittävään tilanteeseen etukäteen niin perusteellisesti kuin vain mitenkään mahdollista (jotta pystyy itse tilanteessa suuntaamaan energiansa oikeisiin asioihin).Valmistaudu esiintymiseen perusteellisesti ja konkreettisesti etukäteen, ei ainoastaan esitettävän ohjelmiston suhteen, vaan myös esiintymispaikan, vaatetuksen, mahdollisten spiikkien jne. osalta. Käy mahdollisuuksien mukaan tutustumassa esiintymispaikkaan (ja äänentoistoon) etukäteen. Mielikuvittele koko esiintymisesi konkreettisesti etukäteen oikeassa tilassa ja vaatetuksessa yksityiskohtia myöten. Näin pystyt h- hetkellä suuntaamaan energiasi oikein: ainoastaan itse esitykseen.

Sen tiedostaminen että yleisö on aina esiintyjän puolella ja haluaa tälle hyvää ja onnistumista. Onkohan kukaan koskaan paheksunut esiintyjää joka jännittää näkyvästi? Mieti miten itse suhtaudut esiintyjään joka osoittaa inhimillisyyttä näkyvästi jännittäen – tuomitsetko vai tunnetko empatiaa? Voit myös käyttää yleisöä apunasi ja imeä heistä positiivista energiaa itseesi (katseista, hymyistä jne.)

Sen tiedostaminen että oma jännitys näkyy ja tuntuu itselle kaikkein eniten, ja saattaa olla muille jopa täysin näkymätöntä. Esiintymisjännitykselle on tyypillistä se, että se saattaa itsestä tuntua hyvin voimakkaalta ja hyvin fyysisenä. Yleisölle hermostuneisuus ja vaikkapa käsien tärinä tai äänen värinä ei välity läheskään yhtä voimakkaasti. Se on hyvä tiedostaa, ja antaa omien ”oireiden” olla.

 

Erilaiset mielikuva- ja rentoutumisharjoitukset. Rentoutumisharjoitukset voivat tuntua turhilta, mutta monia ne auttavat oikeasti. Voit esim. kuvitella mielessäsi oman ”turvapaikan” (se voi olla konkreettinen paikka jossa sinun on hyvä olla, tai vaikkapa turvallisen ihmisen läheisyys) ja ajatella tuota samaa paikkaa (silmät kiinni) aina ennen esiintymistä. Turvapaikkaan voi liittää jonkin pienen, huomaamattoman eleen, kuten vaikka käden painamisen hetkeksi vasten omaa rintaa. Voit kokeilla myös pidempiä rentoutumisharjoituksia yhdistäen niihin lempeitä äänenavauksia, esim. lattialla silmät kiinni maaten.

Sen miettiminen mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua – ja olisiko se sittenkään niin kamalaa. Ajattele elämää suurempana kokonaisuutena. Jos vaikka pyörtyisit lavalla jännityksestä mitä sitten – sellaista tapahtuu, eikä maailma kaadu siihen.

Se ettei koskaan aloita esiintymistä saman tien kun kävelee lavalle/yleisön eteen. Ota oma aikasi vaikka se tuntuisi pitkältäkin. Tasaa hengityksesi kunnolla, sulje silmäsi hetkeksi, rauhoitu, hymyile, tarkista (laulu)asentosi. Mihinkään ei ole kiire.

Se että painaa tarkasti mieleen jokaisen onnistuneen esiintymiskokemuksen ja hyödyntää niitä tulevissa esiintymisissä. Jos onnistuit aiemminkin miksi et nytkin? Jos silloinkaan ei mikään mennyt pieleen miksi nyt menisi? Onnistunut esiintyminen on sinun omaa ansiotasi ja voit olla siitä ylpeä. ”Epäonnistuminen” on puolestaan usein monen eri asian summa, monesti olosuhteiden, eikä niihin kannata jäädä roikkumaan.

Se että käyttää musiikkia (tai muuta taiteenmuotoa johon esiintyminen liittyy) omana suojakilpenä. Keskity siihen mitä ja mistä laulat, älä itseesi. Eläydy tulkitsijan rooliin ja siihen, että toimit välikappaleena musiikin ja yleisön välillä. Nauti musiikista ja bändisi/säestäjäsi soitosta.

Apteekista saatava apu. Rautaisinkaan mielenhallinta ei välttämättä auta jännittämisen fyysisiin oireisiin – fyysiset oireet puolestaan syövät omaa keskittymistä ja saattavat vaikeuttaa mielenhallintaa todella paljon. Tämän vuoksi on mielestäni järkevää hyödyntää apteekista saatava apu (mutta ehdottomasti kokeilla sitä etukäteen ennen esiintymistä, jotta tietää miten tietty valmiste vaikuttaa juuri omaan itseen). Moni saa apua esim. beetasalpaajista, tai valeriaanaa sisältävästä rauhoittavasta lääkkeestä. Alkoholia en suosittele rentouttajaksi, sillä se usein muuttaa ihmisen persoonaa ja voi siten häiritä omaa suoritusta. Itselläni oli the Voice of Finlandin kuvauksissa pieni jekku-pullo käsilaukussa, mutta jätin sen käyttämättä: halusin esiintyä ja olla tilanteessa läsnä täysin omana itsenäni. Ehkä jossain rennossa tai epävirallisessa esiintymistilanteessa lasi viiniä saattaa olla paikallaan kunhan on varma sen vaikutuksesta itseen.

Vielä on hyvä miettiä perimmäisiä syitä oman jännityksen taustalla. Löydätkö sieltä esim. hylätyksitulemisen pelkoa tai jotain muuta hyvin inhimillistä mitä voit halutessasi käsitellä syvemmin ammattilaisen avulla ja tuella.

Minä olen itse elävä esimerkki siitä, että omia pelkoja päin kannattaa mennä (niiden pakenemisen sijaan) – omien pelkojen voittamisen aikaansaama fiilis on ihan huikea! Olen ylpeä omasta rohkeudestani tietoisesti mennä tilanteisiin jotka jännittävät ihan huimasti. Minä pieni urhea nainen – minä selviydyin!

Mitkä on teidän parhaat vinkit jännittämiseen?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *