Kaikki se mitä aion parisuhteessani vaalia
Rakas mieheni.
Et koskaan sano minulle pahasti tai loukkaa minua tarkoituksella. Joskus saatat suorasukaisuuksissasi (joka on juuri sitä rehellisyyttä ja vilpittömyyttä mitä sinussa arvostan) töksäyttää jotain ei niin hienotunteista, mutta silloinkaan et koskaan tarkoita pahaa. Olen aiemmin elämässäni saanut kuulla paljon pahoja sanoja, joten tiedän miltä ne tuntuvat. Tiedän miltä henkinen väkivalta ja sanojen käyttäminen aseina tuntuu. Tiedän että mustelmat iholla haalenee mutta sydämessä ei koskaan. Siksi arvostan ja rakastan kiltteyttäsi niin paljon. Kanssasi olen turvassa. Yritän myös itse puhua sinulle kauniisti, sillä mielestäni on nurinkurista että moni puhuu vieraille kaikkein kauneimmin ja läheisille kaikkein rumiten. Puhun sinusta aina kunnioittavasti myös muille, olit sitten itse läsnä tilanteessa tai et. Uskon sinun tekevän samoin minusta. Vielä, en pidä sinua itsestäänselvyytenä, vaan mietin aina uudestaan ja uudestaan oletko yhä onnellinen kanssani. Haluan että sinun on hyvä olla parisuhteessamme.
En tiedä kuinka monta suukkoa ja halausta vaihdamme päivittäin, sillä niitä on niin paljon etten pysy laskuissa mukana. Ainakin vaihdamme niitä aamuisin sängyssä heti herättyämme, kun lähdemme töihin ja tulemme töistä, kun katsomme iltaisin sohvalla tv:tä ja kun käymme nukkumaan. Näin on joka päivä. Sinulla on pitkät kädet, niillä on hyvä halata. Ihosi tuoksu on paras tuoksu minkä tiedän. Hellyytemme on paras lääke arjen ajoittaiseen väsymykseen ja murheisiin. Näin raskaana ollessa tulen monesti kainaloosi pyytäen ”endorfiinejä vauvalle”. Et koskaan työnnä minua pois.
Sinä saat minut nauramaan. Moni ihminen elää parisuhteessa jossa toinen saa toistuvasti itkemään, niin olen minäkin elänyt (ilman että itkuani on koskaan lohdutettu). Mutta sinun kanssasi nauran. Nauran kun teet hassuja tanssiliikkeitä edessäni, imitoit ihmisiä tai eläimiä (sinulla on siihen lahjoja!), tai leikit koirani kanssa lapsenomaisen innostuneesti. Joskus jopa pyydän että hauskuuttaisit minua (esim. iltaisin kun olen juuri katsonut tv:stä Friin murhadokumentin). Meillä on meidän oma, yhteinen huumorintajumme, ja kodissamme pelleillään ja hassutellaan päivittäin, ihan joka päivä. Se on tärkeää. Maailmassa on kurjuutta riittävästi.
Sinä siivoat, peset pyykkiä ja teet ruokaa. Minäkin siivoan, pesen pyykkiä ja teen ruokaa. En muista että olisimme koskaan riidelleet kotitöistä (vaikka ne ovat kuulema raha-riitojen ohella pariskuntien yleisimpiä riidanaiheita). Olemme kodinhoidon suhteen hyvä tiimi, sillä kumpikin tykkää siisteydestä ja kokee kodista huolehtimisen yhteisenä asiana. Viikonloppu-aamuina teet yleensä aamiaisen meille molemmille. Muita bravuureitasi keittiössä on makaronilaatikko ja kaalipata. Tiedän että vauvan syntyessä tulemme jakamaan kodin- ja vauvanhoidollisen vastuun tasaisesti. Se tuntuu hyvältä, reilulta ja helpottavalta. Harvinaiseltakin.
Minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä sinua, ei koskaan. Pelko ei kuulu parisuhteeseen, mutta useammassakin aiemmassa parisuhteessani olen pelännyt. Sinun kanssasi minulla on turvallinen koti. Riitelemme vain vähän ja harvoin (joskus haluaisin jopa riidellä ihan hitusen enemmän). Pidän sitä tärkeänä paitsi itsemme, myös poikasi ja pian syntyvän yhteisen lapsemme takia. Kodissamme lapsi saa kasvaa turvallisessa, kevyessä ja lämpimässä ilmapiirissä. Hänen ei tarvitse kantaa huolta aikuisten välisistä riidoista tai mikä pahinta, miettiä johtuvatko riidat hänestä.
Pidämme samoista asioista. Saunomisesta, eläimistä, ruoanlaitosta, lenkkeilystä, laulamisesta, tanssimisesta. Olemme molemmat herkkiä. Olemme molemmat vahvatahtoisia. Innostumme molemmat pienistä asioista, usein samoista. Toki meissä on myös eroavaisuuksia (jotka joskus jopa hiukan ärsyttävät), mutta niin kuuluu ollakin.
Lapseni ei voisi saada parempaa isää. Koiranikaan ei ole missään muussa parisuhteessani ollut yhtä näkyvästi onnellinen kuin hän on nyt. Ihailen sinussa montaa asiaa ja tiedän että minussa on sellaista mitä sinä ihailet. Näin on hyvä. Tätä kaikkea aion vaalia. Nyt ja tulevaisuudessa. Kun olemme kaksin, kolmestaan poikasi kanssa ja pian nelihenkisenä perheenä. Sinä olet minun turvapaikkani, kotini ja kallioni. Tiedän että kanssasi minulle ei tapahdu mitään pahaa.
Kuljin pitkän matkan,
eksyin vääriin suuntiin,
huojuin heikkona maailman tuuliin.
Rikoin sieluni särkyneisiin unelmiin,
palelin niin,
kaipasin vain sun syliin.
Sitten näin sut edessäin,
pelkäsin, mutta käännyin sua päin.
Sisälläin jokin kertoi tässä näin
on mun paikkani,
ja siihen jäin.
Nyt sä oot mun koti,
mun kallio, mun kaikki.
En oo rikki kun sä oot mun koti.
Sä rakensit mut uudestaan,
mut pienen ja hauraan,
pyysit suhun nojaamaan.
Inhimillisyyttä, epätäydellisyyttä,
kolhuja, syviä haavoja,
minussa on niin kuin sinussa.
Ollaan vasta alussa,
mutta niin vahvoina.
Sä tunnet mun jokaisen kohdan,
löydät aina sen mitä piilotan.
Sä annat mun olla mitä mä oon,
käsivarsillas nostat mut taas valoon.
Ja sä oot mun koti,
mun kallio mun kaikki.
En oo rikki kun sä oot mun koti.
Sä rakensit mut uudestaan,
mut pienen ja hauraan,
pyysit suhun nojaamaan.
Nyt sä oot mun koti,
mun kallio mun kaikki.
En oo rikki kun sä oot mun koti.
Sä rakensit mut uudestaan,
mut pienen ja hauraan,
pyysit suhun nojaamaan
– Päivisusanna –
Ps. Ylläoleva kappale, kuten paljon muutakin omaa tuotantoani, löytyy Youtubesta hakusanalla Päivisusanna (jos jotain lukijaa kiinnostaa käydä kuuntelemassa – en ole tainnut mainita asiasta aiemmin) <3
