Kun auringosta tulee vihollinen – lapsella auringonpistos kaksi kertaa peräkkäin, mitä opimme?
Ihan alkuun totean blogini tauon johtuneen Lily-sivuston muutosta. En päässyt tiliini käsiksi kuin vasta tänään.
Helle on hellinyt Suomea viimeiset pari viikkoa ja lämpöennätykset ovat paukkuneet. Vihdoin. Nyt pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen upeista kesäpäivistä ja nauttia. Ja mikä kaikkein tärkeintä – antaa lapsen nauttia! Helpommin sanottu kuin tehty tilanteessa kun lapsi on sairastunut kaksi kertaa peräkkäin lämpöuupumukseen, vaikka luulin että olimme tehneet kaiken oikein.
Molemmilla kerroilla lapsella oli koko ajan päähine päässä ja vesipullo matkassa, sekä keho kauttaaltaan huolella aurinkorasvattu. Molemmilla kerroilla lapsi vietti aikaa välillä myös varjossa ja sisällä, sekä söi normaalin ateriarytmin mukaan. Näin ollen huoli mutta myös hämmennys oli suuri kun lapsen oireet (salakalavasti ja pikkuhiljaa) alkoivat. Ensin itkuisuudella ja ärtyneisyydellä, sen jälkeen pääkivun ja ”kuuman pään” valittamisella, lopulta silminnähden totaalisella uupumuksella ja velttoudella, mikä päättyi oksentamiseen. Tämän jälkeen lapsi molemmilla kerroilla nukahti hyvin pian, nukkui paljon pidemmät yöunet kuin normaalisti, ja oli vielä seuraavanakin päivänä hiukan heikkovointinen eikä täysin oma itsensä. Mitä teimme väärin ja mitä opimme?
Pään riittävään suojaukseen ei (pienellä lapsella) riitä mikä tahansa päähine. Meidän lapsemme on tähän saakka käyttänyt kesällä päässään joko ohutta, trikoista lakkia tai lippalakkia (vauvana toki ns. aurinkohattua kun olemme olleet uimarannalla tms.). Opimme että tavallinen trikoinen päähine ei salli riittävää hengittävyyttä/ilman kiertoa, vaan pää pääsee helteellä kuumenemaan liikaa. Lippalakki puolestaan ei suojaa takaraivoa eikä niskaa riittävästi. Heti toisen auringonpistoksen jälkeen tilasin lapselle netistä Reiman uv-aurinkohatun josta erikseen mainittiin ”suojaa tehokkaasti auringonpistokselta”. Hatussa on lieri joka suojaa hyvin sekä otsan että niskan. Materiaali on ilmava ja hengittävä.
Pieni lapsi ei osaa itse säännöstellä juomisiaan ja syömisiään suhteessa liikkumiseensa ja ilman lämpötilaan. Molempina auringonpistos-päivinä poikamme hyppi naapurin trampoliinilla juurikin päivän kuumimpaan aikaan – ei tuntikausia, mutta ”riittävästi”. Lisäksi hän juoksi ja leikki hippaleikkejä. Pienet (äidin muistuttamat) kulaukset vettä silloin tällöin eivät riittäneet pitämään yllä hyvää nestetasapainoa. Lapsen liikkumista olisi selkeästi pitänyt rajoittaa. Sittemmin en ole enää päästänyt lasta trampalle lainkaan keskipäivällä/iltapäivällä, vaan olemme leikkineet ainoastaan rauhallisia leikkejä päivän kuumimpaan aikaan. Olen järjestellyt lapselle ”leikki-pisteitä” pihamme varjoisiin kohtiin – saippuakuplia, vesipyssyjä, keilausta, katuliiduilla piirtämistä, pikkuautoja jne. Poreammeen yläpuolelle mies asensi purjeen, minkä ansiosta ammeessa pystyy polskuttelemaam varjossa myös päivällä.
Olen ymmärtänyt että helteellä rauhallistenkaan leikkien aikana pelkkä vesi ei riitä pitämään lapsen oloa hyvänä, vaan ohessa on tärkeää juoda välillä myös laimennettua mehua ja – syödä pieniä, (suolaisia) välipaloja tiheämmin kuin normaalisti. Voileipää, juustoa, nachoja/sipsejä. Auringonpistos-päivinä poikamme ei malttanut rauhoittua aterioiden äärelle vaan annoskoot jäivät pieniksi. Lisäksi hän söi herkkuja/makeaa liikaa, ja ”kunnon” ruokaa/suolaista liian vähän.
Lopuksi – tajusin myös sen, että viileä ja kolea alkukesä herkisti lapsen yhtäkkiä alkaville superhelteille – elimistö ei ollut ehtinyt vielä tottua lämpimään/kuumaan ilmaan. Aikaisempina kesinä (lapsemme on kohta 4,5v.) minkäänlaisia ongelmia lämmön suhteen ei ole ollut, eikä lapsemme ole saanut auringonpistoksia aiemmin. Tänä kesänä helleaalto tuli yllättäen, ja toisekseen lapsemme on nyt huomattavasti liikkuvaisempi kuin nuorempana – suoranainen sähköjänis! Aloillaan möllöttelevä vauva tai ympäristöä rauhallisesti tutkiva taapero ei altistu lämpöuupumukselle samoin kuin alati liikkeessä oleva leikki-ikäinen.
Tämän kesän auringonpistokset todella säikäyttivät äidin (jolla on muutoinkin taipumusta huolestumiseen lapsen hyvinvointiin liittyen). Toki lämpöuupumus on oikeastikin vakavasti otettava asia, ja voi pahimmillaan johtaa hengenvaaralliseen lämpöhalvaukseen. Molemmilla kerroilla konsultoin naapurissamme asuvaa lääkäriä, ja myös itkin säikähdystä sekä harmia siitä, etten ollut pystynyt suojelemaan lastani niin hyvin kuin haluaisin. Koin että olen pienoisesti epäonnistunut tehtävässäni äitinä. Harmitti ja suretti lapsen huono vointi.
Tällä hetkellä tuntuu hiukan harmilliselta se, ettei perheemme pysty aivan täysin rinnoin nauttimaan aurinkoisista lomapäivistä. Joudun toistuvasti rajoittamaan ja ohjaamaan lapsen pihaleikkejä. Emme uskalla tehdä koko päivän kestäviä ulkoilma-retkiä, ja päivän kuumimman ajan vietämme mieluiten sisätiloissa. Tuntuu ettei naapureilla ole vastaavaa huolta, ja heidän lapsensa eivät ole sairastuneet vaikka olisivat olleet helteessä toveja ilman päähinettäkin. Naapurin lääkäri totesi että auringon sietokyky on hyvin yksilöllinen, ja paranee lapsen kasvaessa. Onneksi, sitä odotellessa!
Onko teillä lukijoilla kokemuksia lämpöuupumuksesta tänä kesänä tai joskus aiemmin? Minkälaisia vinkkejä lisäisitte omaan listaani?
Aurinko on parhaimmillaan kohtuudella nautittuna – kuten moni muukin asia elämässä. Kesäpäivien ainoa vaara ei ole lämpöuupumus, vaan valitettavasti myös onnettomuudet vesillä (kuten olemme viime päivinä saaneet lööpeistä lukea). Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, ja ennen kaikkea lapsistamme! Niin tärkeää kuin nauttiminen onkin – turvallisuus on tärkeintä💛