Minulle ”sinulla on kauniit silmät” ei ole kirosana
Korostan otsikon sanaa minulle. Olen viime aikoina ollut hämilläni ja joskus suorastaan ärsyyntynyt erinäisistä kannanotoista, insta-julkaisuista, blogipostauksista ym. joiden sisältöä ohjaa ajatus siitä että jokaisen ihmisen tulisi tuntea, ajatella tai kokea tismalleen samoin tietystä aiheesta. ”Kukaan ei meikkaa vain itseään varten”, ”itseruskettavan käyttö on rasismia jokaisen kohdalla”, ”kaikenlainen ulkonäön kommentointi on aina väärin ja aina loukkaavaa” tai ”kenenkään vaate/sisustusmaku ei ole henkilökohtainen vaan aina tiedostamatonta ympäristön vaikutusta”. Minä olen tällaisesta ajattelutavasta jyrkästi eri mieltä – ja saan olla. Minä meikkaan usein vain itseäni varten, en ole koskaan itseruskettavaa käyttäessäni halunnut jäljitellä tummaihoisen hipiää, rakastan itse sekä antaa että saada kehuja niin ulkoisesta kuin sisäisestäkin (ymmärtäen että kaikki eivät), ja kyllä vain – minun vaatemakuni tai sisustustyylini ei ole kenenkään muun keksimä tai ulkoapäin tulevien tiedostamattomien vaikutteiden tulos, vaan se todella on minun oma, henkilökohtainen makuni (toisaalta – mitä sitten vaikka olisinkin saanut vaikutteita sitä itse tajuamatta; mikä ihmeen trendi on tämä että kaikkea pitäisi ajatella jollain ”supersyvällä tasolla” pohjimmaisia pohjamutia myöten, tehden samalla helpoista ja harmittomista asioista monimutkaisia ja vaikeita?) Vierastan todella paljon sitä että ihminen luulee tietävänsä jonkun toisen ihmisen motiiveja, tunteita tai kokemuksia paremmin kuin kyseinen henkilö itse. Vierastan tasapäistämistä ja yleistämistä. Vierastan ihmisen aliarvioimista. Me olemme kaikki vapaita yksilöitä. Me kaikki saamme tuntea ja kokea asiat juuri niinkuin ne tunnemme ja koemme. Tunne tai kokemus ei ole koskaan väärä. Tunne ja kokemus voi myös olla ihan aito ja tietoinen – kenenkään ei tarvitse olla yhteiskunnan normien passiivinen uhri vaan voimme ajatella omilla aivoillamme.
Yritän itse kohdata jokaisen ihmisen yksilöllisesti, hienotunteisesti, tuntosarvet herkillä ja kunnioittaen kyseisen ihmisen omaa, henkilökohtaista todellisuutta. En kommentoi kenenkään kehoa (ellei sitä minulta pyydetä), en koske kenenkään raskausvatsaa ilman lupaa, en koskaan anna positiivista palautetta pelkästään ulkoisesta. Kuitenkaan, minua itseäni ei millään tavoin haittaa kehut ulkoisestani (vaikken niitä välttämättä tarvitsekaan), ja raskausvatsaani sai mielihyvin koskea (koin sen lapseni silittämisenä). Me saamme olla erilaisia. Pyrin itse olemaan tarkka siitä, etten koskaan väitä tietäväni mitä toisen ihmisen käytöksen takana piilee. Minun ei tarvitse tietää – minun tarvitsee vain kunnioittaa. Mielestäni sellainen maailma ei ole oikeudenmukainen jossa meidän tulisi koko ajan kaventaa omaa persoonaamme ja yrittää elää samoin kuin muut. Jos Maija ei halua hiuksiaan kehuttavan en minäkään saisi haluta omiani kehuttavan. Jos joku valkoihoinen haluaa jäljitellä itseruskettavan käytöllä tummaihoisen ihoa (ja tummaihoisen oletetaan loukkaantuvan tästä) en minäkään saisi käyttää itseruskettavaa. Jos moni meistä meikkaa muita varten on täysin mahdoton ajatus että minä vilpittömästi meikkaan vain itseäni varten. Jos minun kotini sisustus tai päälläni oleva nahkahame on joskus ollut vastaava kuin sisustus- tai muotilehden ei tyylini olekaan oma vaan (tiedostamattomasti) kopioitu. Ei näin. Kukaan ei ansaitse tämänkaltaista aliarviointia. Ihmiselle on mahdollista olla tietoinen omasta käytöksestään ja omista valinnoistaan. Minä itse koen olevani. Kaikenlainen aivopesu, yleistäminen ja kaikkitietävyys on mielestäni vastenmielistä. Pidettäisiin huolta ja oltaisiin tarvittaessa huolissamme ennen kaikkea omasta itsestämme. Ei ajateltaisi niin paljon toisten puolesta (ainakaan aikuisten ihmisten).
Mielestäni tärkein ohjenuora suhteessa toisiin ihmisiin on erilaisuuden ja jokaisen itsemääräämis-oikeuden kunnioittaminen. Tokihan sellainen maailma olisi kiva ja mutkaton jossa kaikki ajattelisivat samoin. Epäkiva ja mutkat kuitenkin kuuluu todellisuuteen, ja on mielestäni ainoa asia mihin meidän tulee sopeutua. Live and let live. On myös rikkaampaa elää maailmassa joka on täynnä erilaisuutta, kuin maailmassa jossa kaikkien ajatusmaailma olisi yhtäläinen. Minulle henkilökohtaisesti olisi kauhean surullista elää maailmassa jossa en saa sanoa toiselle ”onpa sulla kauniit silmät”, koskea toista hellästi luvan kysyttyäni (tai sen sanattomalla viestillä saatuani), jossa en saisi hankkia kesä-päivetystä etten vaan loukkaa häntä joka on luonnostaan tummaihoinen. Tai maailmassa jossa mikään minun mieltymykseni yhtään mihinkään liittyen ei muka olisikaan aitoa, minua ja tiedostettua, vaan olisin ulkoapäin tulevien vaikutteiden passiivinen uhri.
Tiedostan ja myönnän että em. näkemyksiini vaikuttaa erityisherkkyyteni (vaikken termistä pidäkään). Mietin jo muutoinkin usein ihan liikaa toisten ihmisten tuntemuksia. Imen jo muutoinkin ihan tarpeeksi toisten energioita itseeni. Herkkänä ja empaattisena ihmisenä koen hiukan raskaana kulttuurin, jossa saa ihan koko ajan varoa tekemisiään ja sanomisiaan ettei vaan vahingossakaan loukkaisi ketään. Saisinko siis, yksinkertaisesti, kokea, tuntea, toimia ja ajatella juuri niinkuin minä, Päivi, tunnen ja ajattelen (pyrkimykseni on kuitenkin aina hyvä ja tahdon toisille aina vain kaikkea hyvää).
Luonnollisestikin, suon tämän saman sinulle, blogini lukija.
Ps. Kaikki, erilaisetkin, näkemykset kommentteihin ovat enemmän kuin tervetulleita <3
